Berliini on joulukaupunki, joten jouluihmisen on ihan pakko kirjoittaa vähän joulusta. Olen käynyt kuudella joulutorilla (se on aivan liian vähän) ja ihmettelemässä KaDeWe-tavaratalon vaaleanpunaista muovikuusta. Stollenit, lebkuchenit ja marsipaanimöykyt tulivat kauppoihin jo lokakuussa. Ah autuutta.

Wenn dein Leben mehr Rock’n’roll braucht. Näin luki mainoksessa U-Bahnin seinällä, ja varastin lauseen heti omaan käyttööni. Sillä siitä Berliinin-vuodessanikin on kai kysymys – tarkoituksena on saada tuoreita ajatuksia ja uusia kokemuksia, siis enemmän rokkenrollia elämään.

”Oikeastaan valitsin tämän kurssin siksi, etten löytänyt muutakaan kiinnostavaa.” Kun ensimmäinen parikymppinen opiskelija päästi suustaan sanat, hymähdin hiljaa mielessäni ja kuittasin kommentin yksittäisenä epäkohteliaisuutena. Kun viisi samanikäistä kurssin osallistujaa oli toistanut samansisältöisen vastauksen, sain vaivoin peiteltyä hämmästystäni.

Berliinissä asuu todella halvalla. Ei asu, ellei ole käynyt tuuri. Asuntojen hinnat ja vuokrat ovat nousseet tuntuvasti viimeisten 10 vuoden aikana. Jos olet valmis muuttamaan täysin tyhjään asuntoon (saksalainen vie muuttaessaan mukanaan niin hehkulamput katosta kuin jääkaapin ja hellan), voit löytää edullisen asunnon, mutta tuskin hyväkuntoisen. Jos olet muuttamassa vuodeksi tai lyhyemmäksi aikaa, maksat mielelläsi …

Kymmenen kuukautta vaikutti ensin loputtoman pitkältä ajalta. Pian päivät eivät tuntuneet riittävän mihinkään. Jos Berliinin-aika on jotain osoittanut, niin sen, miten nopeasti vuosi kuluu. Työarjessa countdown alkaa joka aamu. Rutiini on opettanut, mitä päivään pystyy mahduttamaan. On taito tehdä hyvää jälkeä määräaikaan mennessä ja päästää sitten irti. Painettuun ei voi enää palata.