Asunnonhaku New Yorkissa on yksi piinallisimmista tehtävistä koskaan – Näin löydät itsellesi katon pään päälle
Kun elokuun lopussa laskeuduin New Yorkiin, minulla oli 1,5 viikkoa aikaa löytää asunto. Vaikka sain tietää stipendistäni jo alkuvuodesta, en ollut lentopäivään mennessä onnistunut löytämään majapaikkaa, jossa uskoisin viihtyväni koko 9 kuukautta kestävän stipendiaattikauteni ajan. Nyt voin sanoa, että päätös lykätä asunnonetsintää kannatti.
Huone, josta olin käynyt alustavia neuvotteluita, osoittautui hintaansa nähden kurjaksi. Mahdolliseen tulevaan kämppikseeni olin kyllä tykästynyt, mutta kämmenenkokoinen ruskea tahra patjassa ja kadulta sisään kannetut huonekalut eivät vedonneet minuun siinä määrin, että olisin investoinut huoneeseen yli tonnin kuukausivuokraa, varsinkin, kun asunto sijaitsi alueella, jossa ei katuvalojen puuttuessa nähnyt iltaisin eteensä.
Stuyvesant Town sijaitsee Länsi-Manhattanilla East Villagen yläpuolella.
Pian huomasinkin suorittavani pikakurssia asunnonetsintästä New Yorkissa. Arkipäivät kävin töissä ja koulussa, illat ja viikonloput juoksin lukemattomissa näytöissä. Onneksi kollegani ja hänen kämppiksensä olivat valmiita auttamaan suurkaupunkiin vasta lentänyttä: sain väliaikaisen asunnon sekä lainaan lakanat ja kahvikupin. Kun näytöissä kerroin juuri muuttaneeni Nyciin, sain kaupungissa jo pidempään asuneilta vastaukseksi empaattisia katseita, kiusallisia virnistyksiä ja suoraa naurua. New Yorkiin muuttaminen on vaikeaa.
Asuntonäytöissä kohtasimme purevan koiran, pöydillä lojuvia pillereitä, erikoisia ja vähemmän erikoisia kämppisehdokkaita sekä jos jonkinnäköisiä väliseinävirityksiä. Kun sanoin 43-vuotiaalle dj:lle kämppishaastattelussa, että en käytä huumeita tai vietä arkiöitä klubeilla, hän oli silminnähden pettynyt enkä enää kuullut hänestä. Nycin asuntomarkkinoilla on täysin hyväksyttävää ghostata vastapuoli, eli lakata vastaamasta viesteihin. Näin tein pari kertaa itsekin, kun aika ja aivojen kapasiteetti eivät vain riittäneet vastaamaan jokaiseen sähköpostiin, tekstiviestiin tai facebook-keskusteluun.
Mahnattanilla jatkuvasti soivat sireenit ja torvet eivät juuri kuulu lähikaduilta Stuy Towniin. Aamulla ikkunasta ulos katsoessa on melkein kuin asuisi pikkukaupungissa.
Syntymäpäivänäni syyskuun puolivälissä olin jälleen asunnonhakukierroksella. Iltayhdeksältä saavuin noin tunnin myöhässä 14. kadun ja Avenue C:n kulmaan. Homma haiskahti huijaukselta, koska ilmoittaja ei ollut kertonut minulle asunnon osoitetta tai koko nimeään. Tunnin metromatka edellisestä näytöstä kuitenkin kannatti, koska tapasin kadunkulmassa tulevan kämppikseni Lisan. Hän ei ollut laittanut ilmoitukseen tarkempia tietoja, sillä asunto sijaitsee veteraaneille toisen maailmansodan jälkeen rakennetussa Stuyvesant Townissa, joka on 1. avenuen sekä 14. ja 20. katujen rajaama sokkeloinen minikaupunki East Villagen yläpuolella. En ikinä olisi löytänyt oikeaan rappuun omin päin.
Uusin ja palveluista ehdottomasti paras on lähelle kotitaloani pari viikkoa sitten ilmestynyt pikkukirjasto.
Asuntonäytössä Lisa tarjosi minulle lasin vettä ja kysyi minulta, minkä ikäinen olen. Asunnonhaun aiheuttama turhautuminen purkautui itkuna, kun yritin selittää, että tänään on syntymäpäiväni, mutta en ollut kertonut siitä kenellekään. Sitten Lisakin alkoi itkeä, koska häntä harmitti puolestani. Roommate match oli syntynyt.
Näin löydät asunnon tai huoneen New Yorkista:
- Asunnonhaussa neljän asian pitää osua kohdilleen: Hinnan, naapuruston, kämppiksen ja asunnon viihtyisyyden. Kaikkea ei voi saada, joten itse joustin hinnassa.
- Etsi monista eri kanavista. Itse käytin Facebookin ryhmiä, kuten Nyc Finns – asunnot ja Gypsy Housing, Listings Project –uutiskirjettä, Roomi-mobiilisovellusta ja Graigslistiä.
- Kirjoita napakka ja kiinnostava sähköposti, jossa kuvailet itseäsi kämppiksenä tai asukkaana. Ammu surutta meiliä lukemattomiin osoitteisiin päivässä.
- Kun saat kiinnostavan vastauksen, sovi ensin video- tai äänipuhelusta, jotta vältyt turhalta ravaamiselta.
- Sovi näyttö vain potentiaalisiin kämppiin, joissa vuokranantaja/kämppis on kiva ja asunto on näyttänyt kuvissa tai videolla hyvältä. Kannattaa tsekata myös Google Mapsin katunäkymä, jotta et joudu istumaan 45 minuuttia metrossa vain päästäksesi upouuteen kerrostaloon katsomaan, kuinka moottoritie jylisee 20 sentin päässä ikkunalaseista.
