Välillä tuntuu, että journalistilta vaaditaan Yhdysvalloissa mahdottomia. Alalle koulutetaan ainakin Berkeleyssä todellisia moniosaajia.

Iso osa Graduate Schoolin kursseista keskittyy erilaisten teknisten taitojen opiskeluun. Perusajatus on, että kaikkien pitää pystyä hallitsemaan mahdollisimman monta välinettä mahdollisimman hyvin. Vain näin journalistit voivat työllistyä jatkossa.

Siksi jokaisen pitää hallita tiedonhankinnan, haastattelutaitojen, lähdekritiikin ja muiden perustaitojen lisäksi kuvaaminen, äänittäminen ja leikkaaminen. Pitää pystyä tuottamaan sisältöä eri alustoille ja tehdä multimediaesityksiä. Pitää hallita graafinen suunnittelu, nettisivujen toteuttaminen, logojen suunnittelu ja lay outien tekeminen. Täytyy tuntea kuvankäsittelyohjelmat, taitto-ohjelmat ja editointiohjelmat. Pitää pystyä koodaamaan html:ää ja CSS:ää.

Sisällöstäkin olisi hyvä tietää jotain.

Mutta tärkein taito on kuitenkin jotain ihan muuta. Se on markkinointi. Mistään edellä mainituista ei ole mitään iloa, jollei journalisti pysty markkinoimaan osaamistaan ja työtään mahdollisille toimeksiantajille tai esimiehille.

Sen vuoksi journalistilla onkin keskeistä olla tyylikkäät nettisivut, joita päivitetään usein. Koulussa neuvotaan, miten googlen hakukonetta voi opettaa löytämään sadan John Smithin joukosta juuri tietyn toimittaja John Smithin kotisivut.

Tämän lisäksi pitää pystyä tekemään myyviä juttutarjouksia. Siispä tätä taitoa opiskellaan myös koulussa. Juttutarjouksen tekeminen eli pitsaaminen on kokonaan oma taiteenlajinsa. Onnistunut pitsaaminen tuo työtä – ja siksi pitsaamiseen kannattaa käyttää aikaa. Juttuehdotusten viimeistelyyn käytetäänkin energiaa enemmän kuin keskivertojutun tekemiseen monissa lehdissä.

Pitsaamista harjoitellaan jokaisella kurssilla. Juttuehdotuksia hiotaan pitkällisissä prosesseissa ja ennen varsinaisen juttutarjouksen lähettämistä sitä on muokattu moneen kertaan, eri opettajien kommenttien perusteella. Usein hyvä ehdotus palkitsee tekijänsä: hyvin tehty juttutarjous tuo työtä. Mutta aika usein tuntematon toimittaja saa lehdestä tylyn vastauksen – jos sitäkään. Usein hyväkin ehdotus hukkuu muun postin joukkoon, ja sen kirjoittaja odottaa turhaan vastausta.

Mutta hyvä journalisti pitsaa myös muualle kuin julkaisijan suuntaan. Juttuehdotuksia kirjoitetaan myös säätiöille, rahastoille ja muille hyväntekijöille. Oikein ehdotus saattaa tuoda rahaa juttuidean toteuttamiseen. Hyvässä lykyssä jotain maksetaan itse työstäkin.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Viimeinen mahdollisuus - 07.03.2011
• Journalismia lahjoitusrahoilla - 13.01.2011
• Pyhän juhlan krapula - 29.11.2010
• Uutisia Googlelta - 18.10.2010
• Ostoksilla kampuksella - 20.09.2010