Columbia Universityn tutkivan journalismin kurssin kattaus oli erittäin monipuolinen eivätkä teemat rajoittuneet taitoihin ja tietoihin, jotka soveltuisivat vain tutkivaan journalismiin. Aiheet vaihtelivat tiedonhausta ideointiin, datajournalismista isojen aiheiden kertomiseen, toimittajan turvallisuudesta tietoturvaan ja faktantarkistukseen. Mukaan mahtui myös yksityisetsivän esitys haastattelutekniikoista ja erittäin mielenkiintoinen tietoisku uutisvideoiden uusimmista ideoista.

Journalismilla menee paremmin kuin koskaan. Journalismin uutta ansaintalogikkaa ei ole. Kaksi lausetta, jotka opin journalismin tilasta kalifornialaisessa toimittajakoulussa. Miksi nämä? Aiemmin vain hyvin harva oli tiedonvälittäjä. Nyt viestin saa julki muualtakin kuin suuresta mediatalosta. Uutisilla vain ei rikastu kuten ennen.

Viime viikko oli Yhdysvalloissa taas surullinen. Ensin poliisi ampui lyhyen ajan sisällä kaksi mustaa miestä, sitten Micah Johnson -niminen mies surmasi Dallasissa viisi poliisia. Olen tällä hetkellä New Yorkin Columbian yliopistossa järjestettävällä tutkivan journalismin kesäkurssilla, joten seurasin tapahtumia ja niiden mediassa nostattamia reaktioita tavallista lähempää. Tapahtumat herättivät amerikkalaiset toimittajat jälleen kysymään, vaikuttaako ihonväri edelleen siihen …

Saavuin Oxfordiin vuosi sitten. Oli kuuma elokuun alun päivä, loppukesän runsasta vihreää laikuttivat kuivien päivien ruskeiksi polttamat nurmikot. Vanhat miehet istuivat pubien terasseilla ja tyhjensivät ale-tuoppejaan pikkuhiljaa, yksi pienenpieni hörppäys kerrallaan.

Suomalaiselle sosiaalinen media on ystävä, saksalaiselle potentiaalinen vihollinen. Ajatus juolahti mieleen erilaisten havaintojen seurauksena jo ennen Berliinin vuoteni alkamista, mutta on Saksassa vietettyjen kuukausien aikana vain vahvistunut.