Istun Bodleianin kirjastossa lempipaikallani. Ikkunasta näkyy Radcliffe Cameran pyöreä kupoli. Marraskuussa harvoin näyttäytynyt aurinko sattuu sopivasti tänään paistamaan, joten saan mahdollisuuden kuvailla, miten iltapäivän valo siivilöityy lasimaalausten läpi. Hienoinen pöly leijailee valokiilassa. Sitä irtoaa sekä tutkijoista että kirjoista. Nuoret opiskelijat eivät ole vielä ehtineet kerätä yhtä paljon pölyä kuin minä, joka luen täällä kirjoja auringonlaskun …

Los Angelesin tunnetuin nähtävyys Hollywood-kyltin jälkeen on todennäköisesti liikenne. Massiiviset eritasoliittymät ja korotetut moottoritiet halkovat maisemaa läpi kaupungin. Kun niitä pääsee ajamaan ruuhkattomana aikana, tajuaa miksi auto on ollut aikoinaan niin suosittu kulkuväline. Matka kaupungin toiselle puolelle taittuu hetkessä ja suoraviivainen katuverkko tekee suunnistamisesta helppoa.

Kalifornian UC Berkeleyssä vallitsee hämmennys nyt kolmatta päivää. Luentoja perutaan tai opettajat järjestävät opetusta kampuksen ulkopuolella, jotkut jopa omissa kodeissaan. Kampuksella kävelee eksyneen näköistä väkeä kahvimukit kädessä, yrittäen selvittää onko seuraava luento peruttu vai ei.  Käynnissä on lakko, jonka koulun opiskelijat ja professorit ovat järjestäneet julkisen yliopistojärjestelmän pelastamiseksi, kuten iskulause kuuluu. Joka puolella on lentolehtisiä …

On kaksi asiaa mistä ei oikeastaan pitäisi kirjoittaa, jos haluaa tulla huomatuksi. Nimittäin sää ja ruoka. Valitsen tällä kertaa ruuan.  Kuvittelin tietäväni etukäteen että brittiruoka on syömäkelvotonta. Olin vuosia sitten interraililla nähnyt brittiperheen lounastavan kuivalla patongilla ja sipseillä ja elin uskossa, että sillä linjalla jatketaan.

Lehtitoimittajan arki näyttää melko samalta niin Ilta-Sanomilla, Helsingin Sanomilla kuin täkäläisessä San Francisco Chronicle –sanomalehdessäkin. Kahdessa ensimmäisessä olen työskennellyt ja viimeksi mainitussa käynyt äskettäin “luokkaretkellä” toimittajakoulumme opiskelijoiden kanssa.