Los Angelesin tunnetuin nähtävyys Hollywood-kyltin jälkeen on todennäköisesti liikenne. Massiiviset eritasoliittymät ja korotetut moottoritiet halkovat maisemaa läpi kaupungin. Kun niitä pääsee ajamaan ruuhkattomana aikana, tajuaa miksi auto on ollut aikoinaan niin suosittu kulkuväline. Matka kaupungin toiselle puolelle taittuu hetkessä ja suoraviivainen katuverkko tekee suunnistamisesta helppoa.

Valitettavasti ruuhkattomia hetkiä on aika vähän. Aamulla on ruuhkaa. Lounasaikaan on ruuhkaa. Samoin illalla. Ja kahden jälkeen yöllä, kun ravintolat sulkeutuvat. Perjantaina on koko päivän ruuhkaa. Ja tietysti aina silloin kun jollain alueen kymmenestä urheilun suurseurasta on peli tai jossain on 70.000 henkeä vetävä ulkoilmakeikka. Asun itse 56.000-paikkaisen Dodgers-stadionin lähellä ja erehdyin lähtemään autolla kauppaan kun peli oli alkamassa. Pääsin puolessa tunnissa kahden kilometrin päähän. Tämä jälkeen olen oppinut lähes aina katsomaan liikennetiedot Google Mapsista ennen liikkeellelähtöä.

Ruuhka tarkoittaa sitä, että liikenne seisoo tai matelee alle kymmenen kilometriä tunnissa kaikilla viidellä kaistalla. Hyvän esimerkin antaa reitti Los Angeles – Anaheim, 43 kilometriä. Ilman ruuhkaa matka taittuu puolessa tunnissa, ruuhkassa kuluu tunti ja 40 minuuttia.

Ruuhkattoman liikenteen tahti on hurja, turvavälit olemattomat ja vilkkua ei käytetä. Moottoritielle tultaessa liittymäkaista menee kahtakymppiä ja seuraavalla kaistalla ajetaan satasta, joten on turha yrittää sekaan millään taloudellisuusajosta tutulla pintakaasuttelulla. Varsinaista hurjastelua näkee tosin harvoin ja se on oikeastaan mahdotonta pelkästään liikenteen määrän takia.

Onnettomuuksia näkee liikenteen tahtiin ja määrään verrattuna vähän. Tosin kolme kurssikaveria romutti autonsa kahden ensimmäisen kuukauden aikana ja itsellänikin oli alkusyksystä aika monta läheltä piti –tilannetta. Helsingin liikenteeseen tottuneena ei vain osannut odottaa, että autoja tulee joka suunnasta jatkuvasti ja kovalla nopeudella.

Tämän takia myös vakuutukset ovat kalliita ja omaa autoa hankkivan kannattaa miettiä tarkkaan, kuinka arvokkaan pelin aikoo hankkia. Kaskovakuutus uudehkoon autoon voi maksaa tuhansia dollareita vuodessa ja mahdollinen kolarointi nostaa vakuutussummaan lisää. Vanhemmassa pirssissä pari kolhua ei tunnu missään ja täyskaskon saa alle satasella kuussa. Tosin Suomesta kannattaa ottaa mukaan vakuutusyhtiön todistus siitä, että ei ole kolaroinut kolmeen vuoteen. Se laskee heti vakuutussummaa. USC:n kampuksen lähellä asuvia palvelee Zipcar, joka vastaa Helsingin CityCarClubia.

Itselläni kävi onni kun asunto on parin korttelin päässä bussilinjasta, joka menee suoraan kampukselle. Bussikaistoja ei ole, joten matka kestää 20-30 minuuttia. Kurssikaverit pitävät minua friikkinä. Julkisen liikenteen käyttäminen Yhdysvalloissa – pois lukien New Yorkin metro – on ilmeisesti sama kuin kaivaisi ruokaa roskiksesta tai asuisi kadulla. Mutta bussi on siisti, ainakin verrattuna Helsingin metroon tai raitiovaunuihin. Kuski ei päästä sisään epämääräistä sakkia, joten kukaan ei ole kännissä, haise virtsalle tai huutele hävyttömyyksiä. Matka maksaa 1.25 suuntaansa ja opiskelijan kuukausikortti 36 dollaria.

Pysäköinti kampuksella maksaa 400 dollaria lukukausi, 7 dollaria päivä tai dollarin tunti. Pysäköintisakot saa erittäin helposti, oma saldoni on viidet sakot, yhteensä 250 dollaria. Ei ihme että bussikyyti maittaa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Gradu vaiheessa - 30.03.2010
• Syömään! - 09.02.2010
• Ai mikä Suomi? - 25.01.2010
• Aurinkoinen syyslukukausi takana - 04.01.2010
• USC:n hakuprosessi - 25.09.2009