On kiinnostavaa huomata, kuinka samanlaisista teemoista Suomessa ja Saksassa käydään julkista keskustelua. Vihapuhe, valemedia ja perinteisen lehdistön väitetty mädännäisyys ovat täälläkin lähes päivittäisiä julkisen keskustelun aiheita.

Toki saksalaisessa keskustelussa on omia erityispiirteitään ja käytetyissä käsitteissä eroavaisuuksia. Kiinnostava esimerkki on Suomessa keskusteluihin viime vuosina noussut termi ”valemedia”. Saksassa on jo parin vuoden ajan puhuttu (pidemmän tauon jälleen) ”Lügenpressestä”, eli valehtelevasta lehdistöstä. Suomen valemedialla ja Saksan Lügenpressellä tarkoitetaan kuitenkin eri asioita.

Nostan tässä blogikirjoituksessa esille teemoja, joita olemme käsitelleet Freie Universitätin kurssilla Debatten in Deutschland. Kurssilla käytännössä seurataan saksalaisessa mediassa esille nousevia ajankohtaisia aiheita ja keskustellaan niistä. Suomessa Saksan Lügenpressestä on kirjoittanut aiemmin esimerkiksi Helsingin Sanomat.

***

Suomessa termillä ”valemedia” tarkoitetaan lähinnä verkon rasistisia juorusivustoja, jotka levittävät tietoisesti sepitteitä tai keskittyvät henkilöiden mustamaalaukseen. Saksan ”Lügenpressellä” taas viitataan perinteiseen, ammattimaiseen lehdistöön ja sen väitettyyn mädännäisyyteen.

Lügenpresse-termin, jolla on Saksassa ainakin satavuotinen historia, on kaivanut naftaliinista maahanmuuttoa ja islamia vastustava Pegida-liike. Lügenpresse-pilkkanimellä on Saksassa kolkko kaiku, sillä se yhdistetään natsimenneisyyteen.

Itse asiassa Lügenpresse ilmaantui saksankieleen jo ennen natsien nousua, viimeistään ensimmäisen maailmansodan aikaan vuonna 1914, kirjoittaa Rainer Blasius Frankfurter Allgemaine-lehdessä. Termillä tarkoitettiin tuolloin ulkomaalaisten eli vihollisen lehdistöä.

Natsijohtaja Adolf Hitlerin ei tiedetä käyttäneen Lügenpresse-termiä, vaikkakin pamfletissaan Mein Kampf (1925) Hitler maalasi viholliskuvia ”likaisesta lehdistöstä”. Hitler mainitsi erityisesti sosiaalidemokraattisen median.

Sen sijaan natsien propagandaministeri Joseph Göebbels käytti Lügenpresse-termiä ainakin päiväkirjamerkinnöissään, Blasius kirjoittaa. Todennäköisesti valtamediaan tai elitistisenä pidettyyn mediaan liittyvät salaliittoteoriat palautuvat Saksassa 1800-luvulle, jolloin juutalaisomisteista lehdistöä syytettiin antisemitismin hengessä valheiden levittäjäksi.

Mutta Blasius muistuttaa, että Lügenpresse-pilkkanimeä käytettiin myös natsi-Saksan kukistumisen jälkeen. Vuoroin länsisaksalaiset, vuoroin itäsaksalaiset syyttivät toistensa lehdistöä valehtelevaksi mediaksi.

Olennaista on kuitenkin se, että termi on jälleen kaivettu naftaliinista. Mihin hyvänsä  aatteesen se historiallisesti kytkeytyykin, termin käyttö kertoo voimakkaasta yhteiskunnallisesta vastakkainasettelusta ja ammattimaiseen mediaan Saksassa kohdistetusta uudenlaisesta hyökkäyksestä, jota laitaoikeisto masinoi.

En tiedä, miten termi ”valemedia” rantautui alunperin Suomeen. On tietysti selvä asia, etteivät rasistiset juorusivustot ansaitse Suomessa minkäänlaisia hyssytteleviä hellittelynimiä. Saksalaista keskustelua vasten termi ”valemedia” vaikuttaa kuitenkin huonosti harkitulta, sillä se tuo mieleen synkeän saksalaisen Lügenpressenin.

Saksalainen iltapäivälehti Bild ei valehtele, ainakaan paljon.

***

Entä saksalainen keskustelu vihapuheesta ja sen hillitsemisestä?

Saksassa jotkut poliitikot ovat suivaantuneet verkon vihapuheesta niin paljon, että oikeusministeri Heiko Maas (SPD) on asettanut työryhmän etsimään keinoja sen hillitsemiseksi. On esimerkiksi esitetty anonyymin verkkokommentoinnin kieltämistä.

Nimettömän kommentoinnin kieltäminen internetissä on tietenkin teknisesti käytännössä mahdotonta. Todennäköisesti se on myös hyödytöntä. Tutkimusten mukaan asialleen omistautuneet vihapuhujat nimittäin nauttivat nimenomaan siitä, että saavat käyttää verkkojulkisuudessa karkeaa kieltä omalla nimellään, kertoo saksankielinen The Wired. Kyse on toisaalta aatteen palosta, toisaalta seläntaputuksista, joita omalla nimellään esiintyvät vihapuhujat saavat omalta verkkoyhteisöltään.

Saksassakin keskustelu on siirtynyt siihen, mikä vastuu julkisen keskustelun mahdollistavalla alustalla pitäisi olla törkeän, tai jopa rikoksen tunnuspiirteet täyttävän julkisen sanan levittämisestä. Käytännössä puhutaan siitä, pitäisikö vastuuta vihapuheesta siirtää ”Hassmaschinelle”, ”vihakoneelle”, eli Facebook-yhtiölle.

Asiasta kirjoitti kiinnostavasti viikkolehti Der Spiegelin toimittaja Jan Fleischhauer kolumnissaan lokakuussa. Fleischhauer nostaa esimerkiksi saksalaisen näyttelijän Jennifer Ulrichin, jonka Facebook-sivulle oli lähetetty uhkaus tuhota hänen kasvonsa moottorisahalla. Facebookin mukaan kommentti ei ollut yhtiön sääntöjen vastainen.

Jos kerran Yhdysvallat voi vaatia Deutsche Bankilta sakkoja, jotka uhkaavat kaataa koko pankin, niin mikä olisi sopiva sakkorangaistus yhtiölle, joka mahdollistaa väkivaltaisten fantasioiden ja tappo- tai raiskausuhkausten levittämisen, Fleischhauer kysyy.

Fleischauer huomauttaa, että Facebook suojelee sivuillaan herkeämättä esimerkiksi luksusbrändi Pradan tekijänoikeuksia – jos Pradan logoa käytetään luvatta, se katoaa Facebookista nopeasti. Miksi rikoksen tunnuspiirteet täyttävää julkista puhetta ei siivota yhtä tehokkaasti?

”Jos holokaustin kieltämiseen liittyisi tekijänoikeuskysymyksiä, holokaustin kieltämiseen liittyvät ongelmat olisi ratkaistu”, Fleischauer kirjoittaa.

***

Saksassa samoin kuin kaikkialla länsimaissa eletään tilanteessa, jossa karkea ja rasistinen kielenkäyttö (jota sinänsä on ollut aina ja tulee todennäköisesti olemaankin) on siirtynyt sosiaalisen median kautta julkiseksi puheeksi. Julkiselle sanalle taas on länsimaissa eri säännöt kuin puhtaasti yksityiselle läpänheitolle.

Näyttää siltä, etteivät kotikasvatus ja kouluopetus ohjaa ihmisiä riittävän hyvin siihen, mitä julkisesti kannattaa sanoa ja mitä ei. Ehkäpä markkinavoimat pelastavat meidät lopulta tältäkin vitsaukselta.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kymmenen teesiä terrorismista, mediasta ja Euroopan tulevista haasteista - 24.07.2017
• Mitä toimittajan tulee tietää terrorismin ja median symbioosista - 26.05.2017
• Puhtoinen lähiöni Schillerkiez - 12.05.2017
• Terrori-iskun tapahtuessa toimi näin - 31.03.2017
• Trump räiskii mediaa lonkalta – suosittelen tutustumista saksalaisiin lehtiin - 08.02.2017
• Isku Berliinin joulumarkkinoille - mitä se kertoo Isisin terrorisolujen järjestäytymisestä? - 21.12.2016
• Norsut posliinikaupassa, eli mitä yhteistä on Berliinillä, Isisillä, Assadilla, Saddamilla ja Putinilla? - 19.12.2016
• Berliini on umpitukossa - 28.10.2016