Terveiset Los Angelesin USC School of Annenbergista, jossa lukuvuosi erikoisjournalismin ohjelmassa on käynnistymässä. Itse asiassa tuhannet muut yliopistolaiset valmistautuvat työhön komealla kampuksella. Me erikoisjournalismin opiskelijat pulahdimme syvään veteen jo elokuun alussa kaksiviikkoisella monimediakurssilla. Opimme videon, äänen, tekstin ja kuvan käsittelyn taitoja ja kuuntelimme monimediaeksperttien näkemyksiä alan tulevaisuudesta – kaikkea tätä luonnollisesti yhtä aikaa.

Viimeinen kuukausi Oxfordissa humahti huomattavan kiireisellä tempolla. ”Tutkimus” on tehty, kritiikki kuunneltu ja siitä otettu opiksikin sekä avain on palautettu Reuters Instituten miellyttävälle väelle. Liikaa kirjoittamista jäi viimeisiin viikkoihin. Ihminen ei ikinä opi, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia.

Yhdysvaltalaisessa journalismissa merkitystä on paitsi työnantajan brändillä – New York Times, Wall Street Journal ja muut vastaavan kaliiberin lehdet herättävät kunnioitusta pelkällä nimellään – mutta myös omalla, henkilökohtaisella brändillä. Walt Mossberg tai John Markoff ovat paitsi pitkän linjan toimittajia, myös brändejä. On esitetty, että tulevaisuuden journalismissa tärkeämmäksi nousee instituutiobrändien sijaan henkilökohtainen toimittajabrändi. Jos sanomalehti kuolee, …

Kun saavuin helmikuun alussa innovaatiojournalismin oppiin Kalifornian Palo Altoon, huomioni kiinnittyi kahvilakulttuuriin, joka erosi suomalaisesta melkoisesti. Kahviloissa istui keskittyneen näköisiä ihmisiä, jotka tuijottivat hiljaisesti kannettavien tietokoneidensa ruutuja. Kun siirryin keväällä Bostonin seudulle, totesin, että sama ilmiö oli vallalla myös valtakunnan itärannikolla. Eräänä iltana innovaatiokurssimme kansainvälinen ryhmä sattui ruokailemaan Palo Altoa halkovan kauppakadun, University Avenuen varrella …

Kosmetologini Rouva D alkaa saada tarpeekseen Berliinistä. Hän muutti vanhempiensa kanssa Istanbulista Kreuzbergiin 41 vuotta sitten, opiskeli ja valmistui, työskentelee pienyrittäjänä ja maksaa veronsa. Mutta ei oikein jaksaisi enää.  Vierastyöläisiksi 1969 tulleet vanhemmat palasivat kotiin jo parikymmentä vuotta sitten. ”He tekivät täällä niitä töitä, joita saksalaiset eivät suostu tekemään. Päivääkään eivät olleet sairauslomalla”, Rouva D …