Oxfordin stipendiaattiohjelma aiheuttaa toimittajalle hankalaa kutinaa ja skitsofreenisia oireita. Jutun aiheita ja kiinnostavia tarinoita tarjoutuu koko ajan, mutta diiliin kuuluu, ettei niistä saa ruveta tekemään juttuja. Muuten jäisikin varmaan tekemättä se, mitä varten tänne on tultu.

Tarkoitus on pysähtyä pohtimaan omaa ammattiaan, journalismin tekemisen sijasta tutkia sitä. Ennen kauden loppumista täytyy saada valmiiksi raportti itse valitusta tutkimusaiheesta.

Oman työni ydinkysymys on tähän mennessä jalostunut muotoon: Mitä me toimittajat emme kirjoita uskonnosta ja miksi. Vastauksen hankkiminen voi olla hankalaa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Olen poiminut lehdistä valikoiman uskontojuttuja, jotka näyttävät eri tavoin epätavanomaisilta.

Niiden pohjalta aion talven aikana haastatella sekä suomalaisia että brittiläisiä toimittajia.

Britanniassa esiintyy sellainenkin hyvin tunnettu toimittajan alalaji kuin religion correspondent. Meiltä uskontotoimittajan nimike puuttuu, mutta jos siitä huolimatta tunnette suomalaisissa yleisuutislehdissä työskenteleviä, uskontoon erikoistuneita toimittajia, olisin iloinen ilmiannoista, sillä haluaisin tavata heitä.

Tutkimisen lisäksi istumme seminaareissa. Oma suosikkini on Nuffield Collegen Media ja politiikka -sarja, jonka luennot pidetään perjantai-iltaisin kello 17. Muu maailma aloittelee viikonloppua, mutta me tulemme hämäränhyssyssä pieneen seminaarihuoneseen, jossa on lautalattiat ja lyijyruutuikkunat. Yleisöä vastapäätä istuu punaisessa nojatuolissa David Butler ja esittelee puhujavieraan, joka istuu toiseen punaiseen tuoliin.

Butler itse on 84-vuotias kuuluisuus, kaikkien aikuisten brittien tuntema swingometrimies. Swingometri oli laite, jota käytettiin vaalituloksen havainnollistamiseen ennen tietokonegrafiikkaa. Se osoitti, kuinka paljon paikkoja kukin puolue oli saamassa parlamenttiin sillä ääniosuudella, joka näytti olevan tulossa. Butler kehitti swingometriä ja käytti sitä selostaessaan ääntenlaskentaa BBC:n vaalilähetyksissä, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Siis Tarmo Ropposen vanhempi brittivastine.

Vieraana on ollut esimerkiksi toimittaja Michael Cockerell, joka on pitkään tehnyt BBC:lle henkilökuvia huippupoliitikoista. Muistoja löytyi niin Margaret Thatcherista kuin kolmen viikon majailusta Downing Street 10:ssä Tony Blairin kanssa. Toisella kertaa taas Blairin pääministeriaikainen esikuntapäällikkö Jonathan Powell kävi kertomassa kokemuksiaan ja toimittajista ja heidän työtavoistaan.

Seminaarin sääntöjen mukaan kaikki siellä sanottu täytyy jättää huoneen seinien sisäpuolelle, ellei pyydä jälkikäteen lupaa siteeraamiseen. Sen voin kai luvattakin mainita, että Blairin esikuntapäälliköllä oli tyylikkääksi pukumieheksi säväyttävät sukat. Ne olivat valko-ruskea-turkoosiraidalliset.

Pääsin katsomaan niitä läheltä. Puhuja kiinnosti muitakin ja tulin paikalle sen verran myöhään, että jouduin istumaan matolle hänen jalkojensa juureen yhdessä nuorten opiskelijoiden kanssa.

Opiskelijoiden lisäksi seminaariin osallistuu myös yliopiston varttunutta henkilökuntaa. Salin perältä keskusteluihin osallistuu toisinaan neurologi Roger Bannister, 79. Bannister on mies, joka juoksi ensimmäisenä mailin alle neljän minuutin haamurajan. Sen hän teki 1954 täällä Oxfordissa Iffleyn urheilukentällä. Saman kentän vieressä käyn itse judoharjoituksissa ja soututankissa. Lupaan vielä palata Oxfordin urheiluelämään toisessa postauksessa.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Vallan vahtikoira haukkuu pandemiat varhemmin kuin pankit - 04.05.2009
• Ei se ole hullu joka maksaa journalismista - 13.03.2009
• Bagdadin-kirjeenvaihtajan tarina - 02.02.2009