Viisi kuukautta on jo kulunut YK:ssa, valtion virkamiesten, tärkeiden kokousten, cocktailtilaisuuksien ja jakkupukujen maailmassa. Täältä sitä sitten viestitellään ja twiittaillaan. Mikään ei voisi olla kauempana toimittajan työstä. Samalla tehtävät ovat jotenkin yllättävän lähellä toisiaan.

Eräs suomalainen virkamieskollegani teki monen vuoden uran suomalaisessa mediassa, raportoi suorana Brysselistä ja Berliinistä. Ulkomaankomennus päättyi, halu nähdä maailmaa ei. Hän hankki pestin Ulkoministeriöltä ja sukelsi pää edellä turvallisuusneuvoston piippuhyllylle kurkkimaan. Hänen mielestään toimittajan ja diplomaatin tehtävät muistuttavat toisiaan. Molemmissa tuotetaan viestejä (raportteja) tietyssä muodossa tietylle kohdeyleisölle (ministeriöille).

Joulun alla YK sanoi hyvästit edelliselle pääsihteerille Ban Ki-Moonille, joka kymmenen vuoden uran jälkeen palasi Etelä-Koreaan. Kuva muotokuvanpaljastustilaisuudesta.

Tietyssä mielessä tehtävissä kieltämättä on jotain samaa: toimittaja ja YK-virkamies molemmat käyttävät aikaansa saadakseen tietoa, joka ei muuten olisi saatavilla ja välittääkseen sitä kohdeyleisölle. Kieli ja formaatti vaan ovat hyvin kaukana toisistaan. Virkamiesten jargonista yleistajuiseen uutismuotoon on pitkä matka. Virkamies halkoo hiuksia, minä revin niitä.

Virkamiesten työ taipuu kankeasti laajemmalle yleisölle. Toisaalta tehdään paljon valmisteluja ja politiikkaa, mistä ei saakaan viestiä, ennen kuin tuloksista joskus. Toisaalta YK:n toiminta on niin hidasta, jäykkää ja monimutkaista, että sen avaaminen mihinkään julkaisukelpoiseen muotoon vaatii jo spagaattia ja sanakirjaa. Sekä uskallusta kysyä tuhanteen kertaan, mitä ovat OHCHR (The Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights), UNHCR (The UN Refugee Agency), UMI ja UKMI (Okei, nää on helpot, ulkoministeri sekä ulkomaan kauppa- ja kehitysministeri.) Keskustelussa on tasan kolme sekuntia aikaa ratkaista koodikielinen viesti ja sitten vielä muistaa ja ymmärtää, mitä nämä tahot tekevät ja miten liittyvät toisiinsa, ennen kuin keskustelukumppani alkaa näyttää vähän kiusaantuneelta. Aivospagaatti!

Sitten, kun uudet harjoittelijat saapuvat taloon ja saa seurata heidän kalpenevia poskiaan, kun heittää hienon lauseen, joista selkosuomea on vaan ”ja” sekä ”vartti sitten jo”, alkaa tuntua, että paikka työyhteisössä on valloitettu.

Työ YK:n käytävillä on myös työtä keskellä historiaa sen toteutuessa. YK:n pääsihteerin vaihdos vuodenvaihteessa jäi mediassa USA:n vallanvaihdoksen varjoon, vaikka YK:lla ja siten sen johtajalla on edelleen merkittävä valta koko maailman kehityssuuntiin. Kellä muulla on keskusteluyhteys kaikkien maailman maiden päättäjien kanssa?

Kaksi paraatiasuun pukeutunutta turvamiestä juttelee keskenään ennen pääsihteerin saapumista muotokuvanpaljastustilaisuuteen. Heti kun pääsihteerin henkilökohtainen turvamies antaa merkin, ilme muuttuu ja turvamies ottaa asennon.

Olen ollut YK:lla töissä nyt viisi kuukautta, harjoitteluni lähenee puoliväliä enkä vieläkään väitä ymmärtäväni, mitä Midtownin itäisissä kortteleissa päivittäin tapahtuu. YK aiheuttaa vuorotellen voitontunteita ja maailmantuskaa, turhautumista ja iloa. Nuori toimittaja etsii konkretiaa ja nopeaa toimintaa, mutta opettelee ymmärtämään ja sietämään myös arvokkuutta, byrokratiaa ja poliittista symboliikkaa. Ja huonona päivänä korkokenkiä.

YK:n uuden pääsihteerin valanvannomistilaisuus yleiskokous-salissa joulukuun puolivälissä. Pääsihteeri vannoo mm. ettei ota vastaan tehtävänsä hoidossa neuvoja keneltäkään YK:n ulkopuoliselta taholta tai miltään valtiolta.

Harvinainen hetki, kun täydessä talous- ja sosiaalineuvostosalissa (ECOSOC) menee sähköt poikki kesken konferenssin ja pelkät maakyltit loistavat pimeydessä.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Lumimyrsky lamautti metropolin - 15.03.2017
• Miksi sanotaan 37 tunnin työviikkoa? Osa-aikaiseksi! - 24.11.2016