“This is China, don’t believe anyone.”

Pilkoimme parsakaalia illallista varten, kun ystäväni kysyi, mitä pidän eräästä meneillään olevasta kurssista. Olin juuri kiirehtinyt iltaluennolta ruoanlaittoon. Kurssin aiheena on Kiinan nykypäivän diplomatia; se kuinka siitä päätetään ja se miksi päätetään, mitä lopulta päätetään. Sekin kuka oikeastaan päättää.

Kerroin hänelle, että aihe on mielestäni mielenkiintoinen, mutta professorissa on jotain epäilyttävää. Etten jostain syystä osaa luottaa hänen sanaansa. Tajusin samassa, kuinka typerältä lause kuulosti. Ystäväni varastikin sanat suustani: ”Tämä on Kiina, älä usko ketään.”

Tietty epäluulo kuuluu täällä opiskellessa – ja eläessä – asiaan. Se on voimakkaampi kuin yliviritetyn ylipisto-opiskelijan tarve kyseenalaistaa kaikki kuulemansa tai työnsä osaavan toimittajan terve epäluulo faktoja kohtaan. Se koskee kaikkea ja kaikkia, jokaista otsikkoa ja kuulemaasi anekdoottia, hintoja ja ruokalistaa, jokaista eitä ja joota. Se voi myös muuttua helposti hieman sairaaksi, kiertyä kaiken ympärille kuin savusumu, joka hämärtää ympäristön harmaaksi unimaailmaksi, jossa kaikki tuntuu pakenevan usvaan.

”Käytkö sinä täällä, koska täällä myydään luomua?” Törmäsin kaveriin naapurin ekokaupassa. Nauroin. ”En todellakaan.” Molemmat tiesimme, ettei kyse ollut siitä, ettenkö haluaisi ostaa luomua vaan siitä, etten hetkeäkään kuvitellut kaupan tuotteilla olevan mitään tekemistä ekologisuuden kanssa. Eräs luennoitsija kertoi kerran, että Kiinassa luomua ovat sadon pienimmät ja rupisimmat vihannekset. Koska siltähän luomu näyttää.

Välillä on helppo unohtaa, että totuus ei täällä ole kaikille sama. Luin eräänä päivänä metrossa artikkelia, joka käsitteli vuoden 1989 Tiananmenin tapahtumien vaikutuksia Kiinan ulkopolitiikkaan. Nostin katseeni älylaitteitaan tuijottaviin ihmisiin ja olin yhtäkkiä kiusallisen tietoinen, että minä, ainoa ulkopuolinen, saatoin olla myös ainoa, joka tiesi, mitä tuona keväänä tapahtui. Sillä hetkellä koin vahvasti sen, kuinka paljon valtaa tieto on. Minulla oli valta kertoa. Mutta minulla on myös valta olla kertomatta.

Välillä on helppo unohtaa, että kaikki eivät tiedä, mutta joku tietää aina. Että sinäkin olet nimi listassa, jota valvotaan. Ovikello näet soi eräänä iltapäivänä. Kämppikseni avasi oven. Sen takana oli kolme poliisia ja tulkki. He halusivat kovasti tietää, asuuko täällä muita kuin me kaksi, keitä olimme ja löytyivätkö nimemme listasta. Rutiinitarkastus, kuulemma. He lähtivät lopulta tyytyväisinä. Me jäimme nauramaan oven taakse tilanteen käsittämättömyyttä, ehkä myös vähän helpotustamme. Rutiinit ovat täällä niin kovin erilaisia.

Mitä enemmän oppii tietämään Kiinasta, mitä useampia tarinoita kuulee ja faktoja kasaa, sitä enemmän oppii epäilemään kaikkea kuulemaansa. Samalla toinen puoli aivoista kulkee vastakkaiseen suuntaan. Se oppii tuntemaan elämää ja ihmisiä, haluaisi uskoa heitä ja heidän totuuksiaan. Mitä enemmän luen internet-sensuurista, Kiinan strategiasta ulkopolitiikassa ja pyrkimyksestä rauhalliseen kehitykseen kotimaassa, sitä useammin kysyn itseltäni, kuka lopulta pimittää totuutta ja miksi. Kuka uskoo salaamisen lisäävän yhteistä hyvää, kuka ajaa etuja lähinnä itselleen ja kaltaisilleen?

Ei sillä, että väittäisin minkään motiivin oikeuttavan sensuuriin, mutta tarkoitusperän tiedostamisen liukuma korruption vuoksi pidätetystä poliitikosta ovelleni koputtavaan poliisin kiehtoo. Tietääkö kukaan lopulta, kuinka alas ketjussa tahallinen sensuuri ulottuu ja missä aivopesu alkaa. Lopulta, kuka on syyllinen ja kuka on uhri? Mihin minä, hiljaa totuuteni kanssa metrossa matkustava ulkopuolinen sijoitun tuolla asteikolla? Entä professori joka opettaa, ettei Kiinalla ole muita vaihtoehtoja kuin politiikka, jota se ajaa.

Sinä tiistai-iltana heitin parsakaalit pastan sekaan. ”Of course. But there is something more about this one”, vastasin ja perustelin vielä kommenttiani sillä, että kyseinen opettaja käyttää mielestäni vanhentuneita lähteitä. Siihen virheeseen on helpompi löytää syyllinen.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Lähdön pitkä hetki - 07.07.2014
• Koukussa kasvuun - 05.06.2014
• Tuppi pois kielitaidosta - 06.05.2014
• Se ilta kun lamppu sammui - 28.02.2014
• Rajankäyntiä - 05.02.2014
• Kiinalaista ajanlaskua - 03.01.2014
• Uutisia Suomesta - 05.12.2013
• Kiinan viimeinen prinsessa ja nauramisen taito - 29.10.2013
• Tien päällä kulkevalla tiellä - 23.09.2013