Manhattanin yllä lepäsi heinäkuussa 2025 paksuna vilttinä paahtava helleaalto, kun työtätekevät toimittajat ympäri maailmaa kokoontuivat Columbian yliopiston tutkivan journalismin kesäkurssille. Osallistujia oli muun muassa Sveitsistä, Argentiinasta, Venezuelasta ja Japanista. Paikalla olin myös minä STT:ltä ainoana Suomen ja Pohjoismaiden edustajana.

Tutkivan journalismin kesäkurssilaiset.

Kurssi Columbian yliopistolla käydään yhdysvaltalaisen sanomalehtijournalismin koulutuksen kaikkein pyhimmässä, Pulitzer-rakennuksessa, jossa meitä saapuivat kouluttamaan alan konkarit muun muassa voittoa tavoittelemattomasta tutkivan journalismin media ProPublicasta ja sanomalehti New York Timesista.

Kolmen viikon kurssin aikana kävimme läpi useita nykyajan tutkivan journalismin työkaluja sekä esimerkiksi sitä, miten uudenaikaiset tekoälytyökalut voivat tutkivaa toimittajantyötä tukea. Samalla kuitenkin tunnustettiin se, että työkalut ovat jatkuvassa muutoksen tilassa, ja aina on opeteltava uutta.

Ehkä tärkein ja pysyvin oppitunti, joka meille näillä oppitunneilla opetettiin, onkin tutkivan toimittajan ”mindset” eli ajattelutapa. Meille annettiin ajattelun työkalut siihen, miten tutkivan journalismin hanke erotetaan muunlaisista, selittävistä journalistisista hankkeista.

Lassi Lapintie.

Erityisesti ProPublican tähän antama ohjenuora on yksinkertaisuudessaan kaunis: tutkiva journalismi löytää yhteiskunnasta epäkohdan tai epäoikeudenmukaisuuden, jolla on selvät uhrit ja josta jokin taho on selvästi vastuussa. Lisäksi hyvä tutkiva projekti vastaa kysymykseen siitä, olisiko epäkohta jotenkin ratkaistavissa ja tehdäänkö tämä asia toisaalla paremmin.

Tämä kurssilla opetettu ajattelutapa auttoi minua avaamaan mielessäni olleen umpisolmun, joka on tähän asti tehnyt tutkivista hankkeista minulle vaikeita. Näillä työkaluilla pystyn aiempaa paremmin keksimään aiheita, jotka ovat nimenomaan tutkiviksi hankkeiksi sopivia.

Kurssia varten jokainen meistä toi alustavasti kehitetyn ”pitchin” eli idean tutkivaksi hankkeeksi, ja kurssin varrella kouluttajien opastuksella kehitimme tätä ideaa eteenpäin toteutuskelpoiseksi hankkeeksi. Tämä oli erityisen hyödyllinen osa koulutusta ja opetti tutkivien hankkeiden kehittämisen käytännössä.

Olen kiitollinen Columbian yliopistolle ja Helsingin Sanomain Säätiölle tästä tilaisuudesta.