Pari sanaa sankareista, sillä sankareita Amerikka tarvitsee.

Eri aikoina sankarin viittaa ovat päässeet kantamaan poliittiset johtajat, vapaustaistelijat, sotilaat, avaruuden valloittajat, urheilijat ja viihdetaiteilijat. Viime vuosina meno on muuttunut. Yksikään poliitikoista tai viihdetähdistä ei enää kykene yhdistämään sirpaloitunutta kansakuntaa. Tarvitsee vain vilkaista mitä tahansa viime viikkojen amerikkalaista mediajulkaisua, ja paljastuu, mistä uuden ajan sankarit saavat sädekehänsä.

Applen uusin kruununjalokivi, iPad, tuotiin myyntiin pääsiäisviikonloppuna.

Kun suomalaiset hiljentyivät neljäksi päiväksi pääsiäisen viettoon, tuhannet ihmiset eri puolilla Yhdysvaltoja jonottivat Applen myymälöihin saadakseen ensimmäisten joukossa oman iPadinsa. He halusivat koskettaa sen kirkasta näyttöä ja ilman suojakoteloa kovatkin kolautukset kestävää kuorta. He halusivat ostaa viileimmät uudet applikaatiot (cool apps) ja saada päänsä sekaisin Applen tosiviileästä muotoilusta.

Sellaista hurmosta en ole nähnyt kuin Nokian seurakunnassa. Tarkoitan nyt sitä pirkanmaalaista pikkukaupunki-Nokiaa, jossa kerran mellasti karismaattinen pastori, kunnes hänet liian suosittuna pantiin viralta.

Kännykkävalmistaja-Nokia on useimmille iPadiaan hipelöiville amerikkalaisille yhtä kuin muisto menneestä: ”Hei, minun ensimmäinen kännykkäni oli Nokia!” Siihen jäljet päättyvät. Kenelläkään ei ole nykyään Amerikassa Nokiaa, niin kuin kenelläkään ei ole Commodore 64:ää. Kukaan ei halua ostaa Nokiaa, koska samalla hinnalla ja helpommalla saa uudenaikaisen laitteen. Kukaan ei edes mainitse Amerikassa Nokian nimeä, vaikka se on edelleen maailman suurin puhelintehdas.

Ongelma on siinä, että harva nykyään tarvitsee uutta puhelinta.

Applen tuotokset eivät pyri olemaan puhelimia. Ne ovat tietokoneen ja designin yhdistelmästä syntynyt brandi, uskonto ja kultti. Viileä fiilis.

Media on viime viikkoina julkaissut Applen johtajasta Steve Jobsista ylistävän henkilökuvan toisensa jälkeen. Amerikkalainen julkisuus on harvoin kritiikittömän yksimielinen mistään, mutta Steve Jobs teknologiapalvonnan ruumiillistumana näyttää yhdistävän koko kansakunnan tekemään aaltoja. Nykyisen Amerikan suurin sankari on kiistatta mies, joka on kyennyt tuomaan markkinoille ensin iPodin, sitten iPhonen ja vihdoin iPadin, josta on tarkoitus iskostaa uusi laitekokostandardi kookkaiden kannettavien ja taskuun mahtuvien älypuhelinten väliin.

Kun Applen ovi avautuu, odotuksissa ovat aina ”next big thing” (seuraava iso juttu) ja ”a game change” (ihan uusi peli). Ne ovat menestyksen merkkejä.

Jobs ei ole vain näkijä. Hän on tekijä.

Jobs ei istu aidalla analysoimassa. Hän muuttaa maailmaa.

Jobs ei seuraa ketään. Jobs raivaa reitin, jota muut haluavat seurata.

Sellainen kiihottaa ja villitsee bisnesoppaansa lukeneita amerikkalaisia. Sellaisia miehiä tässä maassa arvostetaan.

Sillä mikään ei ole nykyajan amerikkalaisille yhtä kiinnostavaa ja sykähdyttävää kuin teknologia. Katsokaa vaikka heidän tv-sarjojaan. Katsokaa sanomalehtien osastoja: yksi niistä on nimeltään Teknologia.

Paperin ja painomusteen ylhäältä alas johdetusta maailmasta on välähdyksessä siirrytty valtioiden rajat vaivatta ylittävään, vapaasti verkostoituvaan digitaaliseen maailmaan, jossa tiedon valta on yhtäläisesti kaikkien saatavilla. Se on amerikkalainen unelma päivitettynä. Amerikkalaiset kokevat vahvasti elävänsä historiallista murroksen aikaa, ja he haluavat kirjoittaa kokemuksensa tarinoiksi. Suuret tarinat tarvitsevat suuria sankareita.

Siksi Steve Jobs ei ole medialle ihminen. Steve Jobs on teknologiahuuman isä. Google on sen pyhä henki, ja poika, se saattaa olla blackberryään näpelöivä Barack Obama.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Onko Piilaakson malli journalismia vai ei? - 17.06.2010
• Saanko esitellä, Google ja Facebook! - 18.05.2010
• Tervetuloa maailman mahtavimpaan maahan! - 12.04.2010
• Nimeni on Fellow. Innovaatiojournalismin Fellow. - 15.03.2010
• Journalismin ope ihan pienellä Google-kytkennällä - 04.03.2010