Miksi jono ei liiku?

Intensiivisen ensimmäisen opiskeluviikon päätteeksi olimme lähteneet porukalla Brooklyniin ulkoilmatapahtumaan Nowadays-nimiselle klubille. Ystäväni suosituksesta olimme tapahtumapaikan ulkopuolella helteisenä sunnuntai-iltapäivänä. Hiki valui selkää pitkin ja ihmisiä valui paikalle, mutta jono ei tuntunut etenevän lainkaan. Se tuntui erikoiselta, sillä olimme ostaneet liput etukäteen. Kun vihdoin pääsimme portille, syy jonon mateluun selvisi. Sisään otettiin kerralla vain kourallinen ihmistä.

Värikkäästi pukeutunut henkilö keräsi meidät kaikki ympärilleen ja teki läsnäolollaan hyvin selväksi, että häntä on kuunneltava. ”Pankaa puhelimet hetkeksi pois”, hän sanoi tomerasti. Kun kaikki varmasti kuuntelivat, hän jatkoi.

”Aivan ensiksi, meillä on nollatoleranssi väkivallalle, rasismille, transfobialle, seksismille ja kaikelle muulle syrjivälle kielenkäytölle ja toiminnalle. Ethän tuijota ketään. Ja jos haluat koskettaa jotakuta vierasta tai työntekijää, kysy ensin, onko se ok.”

Hän jatkoi vielä luettelemalla kännykän käytön ohjeita (”ei valokuvaamista tai pitkiä keskusteluja tanssilattialla”). Lopuksi hän vielä kertoi toimintaohjeet tilanteeseen, jos olo on epämukava: pitäisi etsiä käsiinsä joku turvallisen tilan valvojista, jonka tunnistaisi vihreästä nauhasta käsivarressa. Myös kuka tahansa työntekijöistä voisi auttaa.

“Kiitos! Ja pidä hauskaa!”

Mister Sunday on rento ulkoilmatanssiklubi, joka alun perin on ollut naapurustotapahtuma. Sisääntulijoiden on hyväksyttävä ”turvallisemman tilan” pelisäännöt.

Tiedostan etuoikeuteni. En 180-senttisenä valkoihoisena miehenä ole juuri koskaan kokenut häirintää tapahtumissa, mutta kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että monille massatapahtumat ovat erittäin ahdistavia, pelottavia ja aidosti vaarallisia. Varsinkin naisille ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluville tanssilattia ei todellakaan ole turvallinen tila. Eikä valitettavasti mikään muukaan paikka. Viime viikolla Helsingin Sanomat julkaisi järkyttävän jutun Helsingin kaduilla tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä; aikuiset miehet häiriköivät jopa alakouluikäisiä tyttöjä.

Myös Suomessa monet järjestöt ja tapahtumanjärjestäjät ovat ottaneet käyttöön turvallisen tilan periaatteet – periaatteessa. Esimerkiksi Helsingin suosituimpia tanssiklubeja järjestävien Kaiun, Ääniwallin ja Post Barin nettisivuilta ohjeet löytyvät. Koska käyn nykyään niin harvoin ”ulkona”, päätin kysyä paljon klubeilla käyviltä tuttaviltani, miten turvallisen tilan ohjeet ovat suomalaisissa tapahtumissa konkreettisesti esillä. Eivät kuulemma mitenkään. Nowadays-klubin kaltaisesta eksplisiittisestä ääneen lausutusta ohjeistuksesta ei ollut kuullut kukaan.

Riittääkö nettisivuilta löytyvä ”meillä on nollatoleranssi häirinnälle” -lause luomaan turvallisen tilan? En tiedä, mutta ainakin Nowadaysin käytäntö tuntui virkistävältä ja tarpeelliselta. Tieto siitä, että jokainen – ihan jokainen – on altistunut ohjeille, loi kunnioittavan ja rennon ilmapiirin. Oli tärkeää kuulla, että turvallisemman tilan protokolla ei ole pelkkää sanahelinää. Tanssilattia pursusi kaikenikäisiä ja -näköisiä ihmisiä. Tietysti täydellisessä maailmassa toisten kunnioittaminen olisi kaiken inhimillisen toiminnan lähtökohta, mutta olemme kaukana sellaisesta tilanteesta. Siksi mahdollisimman turvallisen tilan luominen käytössä olevilla työkaluilla on vähintä, mitä klubi voi tehdä.

Toki turvallinen tila loppui klubin porttien ulkopuolella: opiskelukaveri näki paluumatkan aikana metrossa kaksi itsensätyydyttäjää.

New Yorkin metron näytöt varoittavat seksuaalisesta häirinnästä metroissa.

Kuka tämän tekstin oikeastaan kirjoitti?

On keskikesä, ja suurin osa yliopisto-opiskelijoista viettää lomaa. Mutta en minä – olen Columbian yliopistossa kesäkurssilla. Älä tulkitse minua väärin, en ollenkaan valita. Oikeastaan nautin olostani täällä. Kampus on kaunis, ja tunnit ovat kiinnostavia.

Olipas se erikoista, ehkä mietit. Eikä ihme. Edelliset lauseet kirjoitti tekoäly. Toisena opiskeluviikkona paneuduimme toden teolla datajournalismiin. Yhtenä teemana oli tekoälyn hyödyntäminen tiedon louhimisessa ja datan järjestämisessä. Opimme myös, että keinoäly osaa tuottaa yllättävän hyvin erilaisia tekstilajeja. Algoritmeja hyödyntävä tietokoneohjelma osaa tunnistaa tekstin eri rekisterit ja tyylilajit pienestä vihjeestä. Ihmisen tarvitsee vain antaa tiiviit ohjeet. Annoin tekoälylle yksinkertaisen tehtävän: Kirjoita kepeä kolumni aiheesta opiskelu Columbian yliopistossa heinäkuussa 2022.

Yllä on vain lyhyt ote pidemmästä tekstistä. Tietokone tuottaa sujuvaa, mutta kömpelöä tekstiä. Tietysti tietokoneen luoma teksti olisi huomattavasti omaperäisempää, jos olisin antanut sille tarkemmat ohjeet. Mutta ehkä minun ei kuitenkaan vielä tarvitse vaihtaa alaa. Toistaiseksi tekoäly on hyvä työkalu – toimittajalle.

Dalle-tekoälymallin luomat kuvat ovat viime aikoina tuottaneet suurta hupia internetissä. Tässä esimerkiksi sen tuottamia kuvia komennosta, joka kuuluu ”Velociraptor ja corgi leikkimässä keskenään koirapuistossa.”