Olen tottunut pitämään yliopistoa 60-lukulaisena laatikkona (Tampereen yliopiston päätalo) tai vaihtoehtoisesti 2000-lukulaisena, virtaviivaisena ja hopeanhohtoisena peilitalona (Pinni B ). Kumpaakin voi ajatella sekä ulkoisena että sisällöllisenä määritelmänä.

Oxfordin yliopiston 38 collegesta kolme vanhinta on perustettu 1200-luvulla. Näin ollen suomalainen saattaa välillä tuntea itsensä metsäläiseksi kulkiessaan Oxfordin keskustassa. Kaupunkikuvaa hallitsevat yliopiston linnamaiset rakennukset torneineen. Ne akateemiset, jotka vielä kehtaavat, huitelivat ympäriinsä kietoutuneena mustaan viittaan. Mutta täällä toki pubitkin ovat usein satoja vuosia vanhoja. Tampereella saa hiljentyä harvinaisen ihmeen äärellä, jos löytää yli satavuotiaan rakennuksen, jota ei aiota purkaa.

Kävimme Reuters-instituutin fellow-porukan kanssa Harry Potter -elokuvista tutussa ruokasalissa, Christ Church Collegessa. Se on collegeista suurin ja kenties myös rikkain. Kai siitäkin saa ihan kivasti rahaa, kun esittää Tylypahkaa, mutta collegeilla on monenlaisia rahantekotapoja. Ne ovat autonomisia olioita, jotka ostavat, myyvät ja sijoittavat. Opiskelijat leimaantuvat alma materiinsa niin vahvasti, että kun heistä tulee isona rikkaita, he lahjoittavat vanhalle koululleen huimia summia. Monilla collegeilla on oma kirkko ja tenniskenttä. Reuters-instituutti kuuluu Green Templeton Collegeen, jolla on jälkimmäisiä kaksi. Collegen opiskelijabaarista saa ”subventoitua alkoholia”. Epäilen vahvasti, että Suomessa moinen olisi laitonta.

Nyt eletään lokakuun kolmatta ja Michaelmas-lukukauden ensimmäistä viikkoa. Niin kutsutulla nolla-viikolla me Reuters Institute for the Study of Journalismin uudet fellow’t saimme käsiimme ison kasan tietoa Oxfordin monimutkaisesta yliopistohierarkiasta ja sen tietoteknisistä järjestelmistä. Saimme listan instituutin omista seminaareista ja tapahtumista sekä puhelinluettelo-tyyppisen listan muista kursseista ja luennoista, joita voimme yliopiston tarjonnasta valita. Kiire tulee, etenkin niille, jotka ovat Oxfordissa vain yhden lukukauden. Lukukaudet kestävät vain kahdeksan viikkoa, ja sinä aikana pitäisi kirjoittaa oma tutkielmakin. Itselläni on onneksi koko akateeminen vuosi aikaa.

Nyt aloittaneen fellow-porukan kokoonpano on siitä hupaisa, että suomalaiset jyräävät enemmistönä. Meitä kolmea on kielletty puhumasta suomea instituutin tiloissa. Muut ovat kotoisin Itävallasta, Intian Kashmirista, Siperiasta, Japanista, Brasiliasta ja Etiopiasta. Täällä meidän sekalainen ryhmämme sulautuu hyvin joukkoon: Oxfordin yliopiston jatko-opiskelijoista (post-graduate) reilut 60 prosenttia tulee Britannian ulkopuolelta.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Mitä on hyvä tietää ennen lähtöä Oxfordiin - 03.06.2010
• Nick, David, Gordon ja Morrismiehet - 05.05.2010
• Kohteliaat britit ja tylpät suomalaiset - 31.03.2010
• Journalistien yhdistyneet kansakunnat - 01.03.2010
• Puhutaanpa säästä - 07.01.2010
• Librofiilin tunnustukset - 01.12.2009