Toimittajan ja opiskelijan ero on tämä – toimittaja ottaa asioista selvää, jotta voisi kertoa niistä muille, opiskelija taas ottaa asioista selvää, jotta oppisi itse. 

HS:n kulttuuritoimituksen esimies Saska Saarikoski sanoi kerran, että ei kannata kirjoittaa jatkuvasti ulos kaikkea tietoa minkä saa. Uutisvirran keskelläkin on hyvä olla tietopääomaa varastossa. 

On vaikea kuvitella, että onnistuisin missään muualla keräämään pääomaa yhtä tehokkaasti kuin täällä Oxfordissa. Katsotaan esimerkiksi viime keskiviikkoa. 

Päivä alkoi kello kymmenen Reuters instituutin journalist fellowien – eli siis meidän – yhteisellä seminaarilla. Istuuduimme instituutin seminaarihuoneeseen instituutin johtajan David Levyn ja journalist fellow -ohjelman vetäjän James Painterin kanssa. 

Meitä on kaksitoista fellowta ja tässä seminaarissa jokainen vuorollamme esittelemme maamme median erityispiirteitä. Tällä kertaa puhujana oli Judith Högerl, Itävallan uutistoimisto APA:n toimittaja. 

Opin, että Itävallan isoimmalla lehdellä Kronen Zeitungilla on miljoonan kappaleen levikki, että se on ilmoittunut etteivät lehden toimittajat käy tiedotustilaisuuksissa ja että lehti ottaa selkeästi oikealla olevan kannan maahanmuuttoaiheissa.

Opin, että maan yleisradioyhtiön ORF:n ohjelmaa kansallispuolueen kannattajien natsiyhteyksistä tutkitaan oikeudessa ja että ORF määrättiin luovuttamaan materiaali oikeudelle tutkittavaksi, ennen sen esittämistä.

Opin, että näilla asioilla on yhteys. 

Aamuseminaarin jälkeen siirrymme aina Green Templeton Collegelle, jossa pidetään avoin mediaseminaari. Meille on varattu parhaat paikat. 

Seminaarissa käy vierailevia puhujia. Tällä kertaa vuorossa oli instituutin visiting fellow ­– käytännössä tutkija – Anton Harber, journalistiikan professori Etelä-Afrikasta, pitkän linjan tutkiva journalisti ja kaikin puolin mukava mies. 

Opin, että Etelä-Afrikan hallitseva puolue ANC on julkisesti linjannut median olevan suurin uhka demokratian toteutumiselle Etelä-Afrikassa. Hallitus ajaa informaation suojalakia, jonka perusteella minkä tahansa valtion viraston johtaja voisi julistaa minkä tahansa asiakirjan salaiseksi, ilman perusteita ja ilman valitusmahdollisuutta.

Opin, että eteläafrikkalainen media voi itse asiassa erittäin hyvin ja että maassa tehdään laadukasta, valtaapitäviä tiukasti tarkkailevaa tutkivaa journalismia.

Opin, että näiden asioiden välillä on yhteys. 

Alkuillasta instituutissa oli viime keskiviikkona yksittäinen erikoisluento, vain meille. Sen piti Tim Gardam, brittiläistä mediaa valvovan Ofcomin jäsen, instituutin johtokunnan puheenjohtaja ja St. Anne’s collegen rehtori.

Hän esitteli Ofcomin tutkimusta brittien mediankulutuksesta ja vastaili kysymyksiimme. Tarjolla oli ilmaista viiniä. 

Opin, että Robert Murdochin 40-prosenttisesti omistamalla Sky-yhtiöllä on asiakkainaan vain vähän yli seitsemän prosenttia brittien tv-katsojista, mutta selkeästi alan suurin liikevoitto – koska sen bisnesmalli on loistava, koska se on teknologisesti edellä kilpailijoitaan ja koska se pitää asiakkainaan katsojia, ei mainostajia. 

Opin, että ne brittiläiset kanavat, jotka tuottavat alkuperäistä sisältöä, menestyvät yhä huonommin, kun taas Skyn tapaiset toimijat, jotka keskittyvät jakelemaan sisältöä, menestyvät.

Opin, että näiden asioiden välillä on yhteys. 

Illan päätteeksi kello kahdeksalta istahdimme Bodleian Libraryn takana, kirkon kellarissa, sijaitsevan Vaults & Garden -baarin tunnelmalliseen saliin.

Pääasiassa hyvin nuori yleisö oli tullut kuulemaan Max Cliffordia, ”pr-gurujen pr-gurua”. Clifford on työskennellyt alalla 1960-luvun alusta asti. Hän väittää olevansa vastuussa 170 tabloidilööpistä viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Tilaisuuden järjesti opiskelijajärjestö Oxford Media Society. Tarjolla oli ilmaista viiniä. 

Opin, että Cliffordilla riittää tarinoita julkkiksista kulissien takaa. Oh hoh, minkälaisia tarinoita.

Opin, että tällaiset tilaisuudet pidetään aina ”under Chatham house rule”, mikä tarkoittaa että keskustelun sisältöä ei siteerata sen ulkopuolella. Samalla säännöllä järjestetään monet yliopiston tilaisuudet, muun muassa joka perjantainen media ja politiikka -seminaari.

Opin, että näiden asioiden välillä on yhteys. Journalistina se yhteys olisi minulle ongelma. Opiskelijana ei. Kerään nimittäin pääomaa, itselleni.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Twiittaa ensin, tarkista jälkeenpäin - 06.05.2011
• Vieraan äänellä - 31.01.2011
• Yhden koululaisen tarina otsikoiden takaa - 27.09.2010