Los Angelesin liikenne takkuaa, mutta tuottaa hyviä innovaatioita
Los Angeles on yksi maailman ruuhkaisimmista kaupungeista. Kyllähän sen tiesi, kun tänne muutti, mutta silti liikkumisen vaikeus pääsi yllättämään. Etenkin alkuun oli takkuista, kun ruuhka-aikoja ja pahimpia pullonkauloja ei osannut vielä väistellä.
Asumme vaimoni kanssa Santa Monicassa, parinkymmenen kilometrin päässä keskustasta ja USC:n kampuksesta. Interstate 10 on oikeastaan ainoa keskustan ja Hollywoodin suuntaan vievä valtaväylä ja liki aina tukossa. Esimerkiksi 18 kilometrin matka Santa Monicasta Hollywoodiin vie autolla 1–3 tuntia kello 15:n ja 20:n välillä. Nopeammin kulkee 180 kilometrin matkan Tampereelta Helsinkiin.
Meillä on suomalaisten USC-stipendiaattien ”perintö-Saab” (Uudenkaupungin autotehtaalla valmistettu!), mutta etenkin ruuhka-aikoina kuljen paljon mieluummin junalla, bussilla tai fillarilla. Tässä suhteessa kuulun Losissa vähemmistöön. Yksityisautoilu kuuluu amerikkalaiseen elämäntyyliin, kun kävely ja pyöräily pelottaa ja julkisilla kulkeminen tuntuu monesta liian rahvaalta tai turvattomalta sekin.
Ja onhan liikenteessä sukkulointi vähän hurjaa. Kuljen kouluun vähintään kerran viikossa fillarilla. Suurimman osan matkasta saan pyöräillä kevyenliikenteen väylillä, mutta monessa kohtaa, joutuu ajamaan autojen seassa ja ylittämään risteysalueita, joiden suunnittelussa ei ole uhrattu ajatustakaan kevyelle liikenteelle. Suomessa minulle tulee mittariin vuosittain noin kymmenentuhatta pyöräilykilometriä. Täällä fillaroin vain murto-osan Suomeen verrattuna, mutta vaaratilanteita sattuu paljon enemmän. Pyöräilijöitä on kaupungissa verrattain vähän ja autoilijat eivät ole selvästikään tottuneet jakamaan teitä ja huomioimaan pyöräilijöitä.
Los Angelesissa on tehty viime vuosina kovasti töitä pyöräilykulttuurin ja julkisen liikenteen käytön edistämiseksi. On rakennettu pyöräkaistoja, kehitetty vuokrapyöräpalveluita ja järjestetty turvallisia pyöräparkkeja.
Birdejä rivissä ihan kotimme nurkalla Santa Monican keskustassa. Menopelin voi jättää mihin vain ja napata käyttöön sieltä, mistä sattuu löytämään.
Esimerkiksi Santa Monicassa kaupunkipyörien käyttö maksaa opiskelijalle noin 7 taalaa kuussa. Tällä hinnalla saa ajella 90 minuuttia joka päivä, ja tuon ylittävältä osalta veloitetaan kohtuullinen hinta. Pyöräpisteitä on tiheässä ja fillarit ovat hyvässä kunnossa ja kevyitä ajaa. Minä tapaan aamukiireissäni napata vuokrapyörän talomme kulmalta ja pyrähtää sillä runsaan mailin matkan juna-asemalle. Kätevää.
Viime syksynä katukuvaan ilmestyivät moottoroidut potkulaudat, Birdit. Sellaisen voi napata, mistä sattuu löytämään ja jättää minne haluaa. Birdin käytöstä veloitetaan dollarin lähtömaksu ja 15 sentin minuuttitaksa. Ajeluun vaaditaan mobiilisovellukseen rekisteröityminen ja ajokortti. Birdin on perustanut entinen Uberin ja Lyftin toimitusjohtaja Travis VanderZanden ja hän sai juuri startupilleen 15 miljoonaa dollarin investoinnin levittääkseen Bird-bisneksen koko maahan.
Liikenne on Losissa kestopuheenaihe. Esimerkiksi Google Mapsin ja Wazen tai vaikkapa Lyftin ja Uberin vertailusta tai Elon Muskin tempauksista saa aikaan vilkkaan keskustelun liki kenen kanssa tahansa. Ei ihme, että Kaliforniassa syntyy alati hyviä innovaatioita liikenneongelmien ratkaisemiseksi.
Ruutukaappaukset Birdin mobiilisovelluksesta. Kaduilla ja kevyenliikenteen väylillä huristelee nykyään todella paljon moottoroiduilla potkulaudoilla kulkevia ihmisiä. Santa Monican kaupunki on toki jo ehtinyt haastaa yrityksen oikeuteen, koska potkulaudoilla huristelevat ihmiset ovat ”vaaraksi yleiselle turvallisuudelle ja jalkakäytävillä lojuvat Birdit ovat kulkijoiden tiellä”. Kaupungin vastustuksesta huolimatta Uberin ja Lyftin ex-toimitusjohtajan startup on saanut hyvän startin.
Liikenteeseen liittyvät projektit ovat määrittäneet paljolti koko opiskeluvuottani. Syksyllä opiskelin datajournalismia ja tuotekehitystä toimittajaopiskelijoiden ja insinöörien yhteisellä kurssilla, jossa perustettiin kaupungin liikennedataa ja rikos- ja onnettomuustietokantoja hyödyntävä startup. Teimme interaktiivisia datavisualisointeja ja kiteytyksiä valtavasta datamassasta kertoaksemme tarinoita kaupungin liikenteen ja turvallisuuden kehityksestä ja nykytilasta Los Angelesissa. Kehitimme esimerkiksi palvelun, jossa voi vertailla matkustusaikoja eri päivinä ja vuorokaudenaikoina ja löytää omilta vakioreiteiltään ne ajankohdat jolloin kannattaa tai ei kannata lähteä liikkeelle.
Kevätlukukaudella teemaa on jatkettu kurssilla, jolla tutkitaan, miten tällainen palvelu tuotteistetaan ja muokataan journalistiseksi palveluksi, jolla on terve taloudellinen perusta. Kurssin vetäjä, entinen Wall Street Journalin Losin toimipisteen pomo Gabriel Kahn on koonnut kurssia varten ydinporukan, johon kuuluu insinöörikoulun tohtoriopiskelijoita, jotka vastaavat datan louhinnasta ja projektin johtamisesta, journalismikoulun maisteriopiskelijoita, jotka analysoivat dataa ja kirjoittavat ja visualisoivat juttuja sekä devaajia ja graafikoita, jotka ylläpitävät verkkosaittia.
Olen mukana ydinryhmässä UX-designerina, infograafikkona ja jonkin verran olen myös koodanut verkkosivujamme. Kavereinani ovat muiden muassa kiinalainen toimittaja Yue, italialainen data-analyytikko Mara, intialainen devaaja Heeth ja kenialainen graafikko Naylee. Upea ryhmä. Startupissamme on kokeileva henki ja kova tekemisen meininki. Tavoitteenamme on kehittää prosesseja ja automatiikkaa, jolla valtavista julkisista datamassoista saisi poimittua tehokkaasti jäävuoren huiput ja tarjoiltua oivallukset houkuttelevasti ja koukuttavasti verkkopalvelumme lukijoille. Kurssin opiskelijat puolestaan suunnittelevat ja toteuttavat some-strategiaa ja yrittävät kasvattaa saitin kävijämäärää sekä analysoivat dataa ja pohtivat, millaisilla keinoilla palvelun saisi menestymään.
Kaupunkipyörillä kulkeminen on kätevää. Pyöräpisteitä on tiheässä, fillarit hyvässä kunnossa ja kulkeminen halpaa. Liikenne on Los Angelesin paha kipupiste ja ihmisiä yritetään patistaa fillaroimaan ja käyttämään julkista liikennettä. Asenteet ja tavat muuttuvat hitaasti.
