Haluatko tietää kuinka aktiivisesti Lady Gaga äänestää, mikä on hänen osoitteensa ja kuinka paljon lainaa hänen isänsä on asuntoa vastaan ottanut?

Ei ongelmaa, tiedot löytyvät ilmaiseksi netistä muutamalla klikkauksella. New Yorkin kaupungin rekisteritietokannasta löytyvät jopa kuvat lainasopimuksista.

Yhdysvallat on hämmästyttävän avoin maa. Julkista tietoa on paljon, ja sen hakemisesta on tehty erittäin helppoa.

Minua kiinnosti eräs kesken oleva oikeudenkäynti. Kun sain tietää, missä osavaltiossa oikeutta käytiin, löytyi oikea verkkosivu helposti. Siellä riitti yksinkertainen haku yhden osapuolen nimellä, ja valtava määrä oikeudenkäynnin asiakirjoja oli edessäni. Mitään ei tarvinnut maksaa.

Toinen haku paljasti syytetyn hakeneen henkilökohtaista konkurssia. Konkurssihakemus oli rekisteröitymistä vaativassa tietokannassa, mutta siitäkään ei oltu salattu mitään. Konkurssiin hakenut henkilö kertoi muun muassa omistavansa 75 dollaria käteistä rahaa sekä kanin ja koiran, arvo yhteensä 175 dollaria.

Ero Suomeen on merkittävä. Minun ei tarvinnut tiedustella erikseen diaarinumeroja eikä jännittää kuinka kauan asiakirjojen toimittamisessa kestää ja kuinka suuri osa papereista on salattu.

Columbian yliopiston tutkivan journalismin kesäkurssin alkupäivinä olen kokenut jopa kateutta yhdysvaltalaisia kollegoita kohtaan. Tietoa tuntuu olevan tarjolla loputtomasti, vain penkojan mielikuvitus on rajana.

Lady Gaga, viralliselta nimeltään Stefani Germanotta, on käyttänyt äänioikeuttaan aktiivisesti. Kuvakaappaus on voteref.com-tietokannasta.

Floridalaisen Sun Sentinelin toimittajat olivat keksineet tilata paikallisten poliisiautojen tietullien maksuun käytettävien laitteiden tiedot. Niiden perusteella he laskivat, että poliisit kaahasivat järjetöntä vauhtia yhdestä tietullista toiselle, hälytysajojen ulkopuolellakin.

Toisinaan amerikkalainen avoimuus tuntuu jopa ylitsevuotavalta. Meille luennoinut Pro Publican päällikkötoimittaja Charlie Ornstein selaili esimerkinomaisesti Columbian yliopistoa koskettavia lakijuttuja. Vastaan tuli rutiinitapaus, jossa yliopiston johtava lääkäri haki oikeudelta lupaa lääkitä oikeustoimikelvotonta potilasta tämän tahdon vastaisesti.

Tähänkin juttuun liittyvät paperit olivat kaikkien kiinnostuneiden nähtävillä verkossa, mitään salaamatta. Niistä kävi ilmi paitsi potilaan koko nimi, myös tarkka kuvaus hänen terveydentilastaan sekä hänelle osoitettu lääkitys.

Koska kurssille osallistuu toimittajia seitsemästä maasta, on mielenkiintoista vertailla eri maiden julkisuuskäytäntöjä. Vaikka Suomi ei Yhdysvalloille pärjääkään, ei tilanne sentään ole aivan onneton. Itä-Aasian maissa tieto on tiukasti salassa, ja myös sveitsiläisten toimittajien kuvailun perusteella tilanne heillä on Suomea heikompi.

Toki myös Yhdysvalloissa on eroja osavaltioiden ja jopa piirikuntien välillä. Kaikki paikkakunnat eivät tarjoa tietoa yhtä avoimesti kuin New York.

Tietopyyntöihin vastaamisessa amerikkalaiset viranomaiset ovat suomalaisia hitaampia. Laissa ei ole takarajaa, ja Ornsteinin mukaan joillain toimittajilla on tapana lähettää tietoa panttaavalle viranomaiselle syntymäpäiväkortti tietopyynnön täyttäessä vuosia.