Helteisten kesäpäivien vastapainona Washington DC:ssä ovat hyvin ilmastoidut toimistotilat Woodrow Wilson Centerissä, jossa teen tutkimustyötäni tämän kesän ajan.

Yksi ehdottomia Wilson Centerissä työskentelyn kohokohtia on paikan jo muutoinkin kattaviin kirjastopalveluihin kuuluva Yhdysvaltain kongressin kirjaston käyttöoikeus. Jos kaipaan kirjaa jota ei löydy Wilsonin omasta kirjastosta, se varsin todennäköisesti löytyy kongressin kirjastosta, toimitettuna parin päivän sisällä suoraan tänne Wilsoniin.

Kongressin kirjasto on nimekemäärältään maailman suurin kirjasto ja myös hieno vierailukohde kupolikattoisine lukusaleineen. Washington DC:n keskustassa sijaitsevissa kolmessa kirjastorakennuksessa ja kauempana olevissa varastorakennuksissa on yli 24 miljoonaa luetteloitua painettua kirjaa ja miljoonia muita aineistoja, kuten sanomalehtiä ja karttoja. Kokoelmista ja asiakaspalvelusta huolehtii noin 3100 työntekijää. Yksi heistä on suomalaistaustainen Taru Spiegel, jonka asiantuntija-alaa on Suomeen ja muuhun pohjoiseen Eurooppaan liittyvä aineisto. Häneltä olikin kirjaston tutustumiskäynnillä mielenkiintoista kuulla, että kirjastoon hankitaan jatkuvasti myös uusia suomenkielisiä julkaisuja, kaunokirjallisuudesta tietokirjoihin.

Yhdysvaltain kongressin kirjaston aula.

Kongressin kirjastosta löytyy julkaisuja 470 eri kielellä, ja niitä on sijoitettu lukusaleihin aiheiden ja maantieteellisten alueiden mukaan – suomenkieliset tai Suomea koskevat aineistot kuuluvat eurooppalaisen lukusalin alaan. Eurooppalaisesta lukusalista löytyy myös Venäjää ja esimerkiksi venäjänkielistä Aasiaa käsittelevää aineistoa. Täällä Wilson Centerin omassakin kirjastossa on paljon venäjänkielisiä kirjoja osana Kennan-kokoelmaa; tosin painotus niissä on takavuosissa mutta löytöjä on varsinkin historiasta kiinnostuneille. Oli hauskaa löytää hyllystä venäläisiä Kommersant-sanomalehtiä vuodelta 1992 eli aivan julkaisun alkuvuosilta – tämän aikakauden lehtiä metsästin 2000-luvun alkuvuosina Helsingissä kansalliskirjastosta ja Moskovassa Venäjän valtionkirjastosta väitöskirjatutkimustani varten.

Nykykirjastojen, niin myös Wilsonin ja kongressin kirjastojen, kokoelmista paljon on sähköisenä. Varsinkin tieteelliset lehdet ovat siirtyneet sähköiseen julkaisemiseen. Täkäläisten kirjastojen tarjoamista tietokannoista olen löytänyt miltei kaikki etsimäni tieteelliset artikkelit. Tietokantoja on myös vaikkapa yrityselämän yhteystietojen etsimiseen tai valtiollisten dokumenttien selailuun. Yksi paljon käyttämistäni tietokannoista, venäläisen median sisältöjä kattavasti tallentava Integrum, olisi kuitenkin käytössä vain paikan päällä kongressin kirjastossa. Tässä kohtaa tulee apuun Helsingin yliopiston etäyhteys omalta tietokoneelta tuomalla Integrumin ruudulleni.

Wilson Center myös kerää kirjastoonsa täällä vierailleiden tutkijoiden julkaisuja – niiden hyllyrivistö on varsin vaikuttava. Näin heinäkuussakin Wilsonissa työskentelee noin 75 tutkijaa, joista osa on meitä muutaman kuukauden vierailulla olevia, osa pidempiaikaisia työntekijöitä.

Työpäivien jälkeen voi jatkaa kirjastojen parissa käymällä vaikkapa katsomassa ilmaista elokuvanäytöstä paikallisessa kaupunginkirjastossa, joka tarjoaa monenlaista ohjelmaa peruskirjastopalveluiden lisäksi. Tai bongata asuinalueen kadunkulmista pieniä kirjanvaihtovitriinejä.

Tuo tullessasi, vie mennessäsi. Kirjanvaihtovitriini kadunkulmassa.