Saksalaisissa yliopistoissa opintovuosi etenee suomalaisittain ajatellen hieman hassusti. Talvilukukausi päättyi helmikuun puolivälissä ja kesälukukausi alkaa vasta huhtikuun puolivälissä. Nyt on siis likimain kahden kuukauden opintotauko. No eipä ainakaan tarvitse tehdä 50 minuutin metromatkaa Itä-Berliinistä Länsi-Berliinin äärilaidalla sijaitsevaan Freie Universitätiin. Nyt on myös hyvin aikaa kirjoittaa omaa tutkimusprojektia. Samaan aikaan on tullut seurattua saksalaista mediaa hieman tarkemmalla silmällä. 

Alkuvuoden aikana saksalainen toimittajayhteisö on kohunnut bulevardilehti Bild-Zeitungin päätoimittajan Kai Diekmannin hämmentävästä blogista. Diekmann on yrittänyt blogillaan kaataa myytti, ettei saksalaisilla olisi hyvää huumorintajua. 

Diekmann johtaa Saksan ja koko Euroopan suurilevikkisintä sanomalehteä. Bildinkin myynti on laskenut viime vuosina rajusti, mutta lehden levikki on yhä hieman yli kolme miljoonaa kappaletta. Lehti tavoittaa päivittäin liki 18 prosenttia saksalaisista ja se on säilynyt harvinaisen vaikutusvaltaisena, pelättynä ja myös inhottuna mediana. 

Näin suomalaisesta näkövinkkelistä katsoen Bild on ruma lehti. Se ei ilmesty bulevardilehdille tyypillisessä tabloid-formaatissa, vaan massiivisen kokoisessa Nordisch-formaatissa. Lehti on painettu huonolle paperille ja se on ohut kuin mikä. 

Sisällöstä voi olla montaa mieltä, mutta sanotaan näin, että lehden sisällön voi tiivistää kirjainyhdistelmään TJJJ (tissejä, juoruja, julkkiksia ja jalkapalloa). 

Bild kuuluu Axel Springer AG mediaimperiumiin. Bild ja Axel Springer AG ovat olleet vasemmistolaisten ja intellektuellien suosikkivihollisia 60-luvun lopun opiskelijaliikkeen ajoista lähtien. 

Loputon nokittelu Bildin ja heidän vastustajiensa välillä saa ajoittain nerokkaita ja joskus hämmentäviäkin muotoja. Huhtikuussa 2008 Axel Springerin pääkonttoria reunustava kadunpätkä Berliinin Kreuzbergissä nimettiin vasemmistolaisen Die Tageszeitung -lehden kampanjoinnin vauhdittamana Rudi-Dutschke-Strasseksi. Näin Axel Springerin nimekkäimpiin vihollisiin kuulunut opiskelijajohtaja Dutschke (1940-1979) valvoo haudan takaa lehtitalon toimintaa. 

Yhdeksän vuotta Bildiä johtaneen Kai Diekmannin 100 päivää kestänyt blogikokeilu oli tuorein osa vuosikausia jatkuneessa kyräilyssä Bildin ja Die Tageszeitungin välillä. Lehtien toimitukset sijaitsevat likimain vierekkäin Kreuzbergissä, lähellä Checkpoint Charlien turistirysää. 

Pari sanaa Diekmannista. Hän on todennäköisesti Saksan tunnetuin journalisti. Diekmann, 45, on vakiovieras tv:n keskusteluohjelmissa. Hän vilahtelee liki päivittäin seurapiirikekkereillä toimittajavaimonsa kanssa. Diekmann on sliipatun, sanavalmiin ja yltiöpäisen itsevarman saksalaismiehen perikuva. Diekmannia on helppo vihata. Hän on keikari, jolla on ylettömästi valtaa. Entinen liittokansleri Helmut Kohl oli hänen häissään bestmanina.

Tätä julkisuuskuvaa Diekmann lähti murtamaan 100-päiväisellä blogikokeilullaan, joka päättyi helmikuun alkupuolella. Diekmannin blogista on enää jäljellä hämmentävä muistomerkki, jossa muun muassa kävijä voi ruikkia kakkaa hänen naamalleen E.T.-päisellä pululla (www.kaidiekmann.de). Kyllä, Diekmannilla on itseironiaa. 

Diekmannista kuoriutui blogikokeilun ja lukuisten pienten videopätkien kautta conanobrienmainen koomikko, joka ei näytä ottavan journalismia tai itseään kovin vakavasti.

Jotkut mediakonkarit pitivät Diekmannin blogia egomaanisuuden Mount Everestinä ja toiset taas virkistävän tirkistyksenä Euroopan suurimman sanomalehden työtapoihin. Diekmann mm. laittoi blogiinsa videoita Bildin toimituskokouksista. Diekmann asennutti pienen videokameran silmälaseihinsa, jotta videointi olisi mahdollisimman helppoa. 

Suuri osa Diekmannin blogin kirjoituksista ja videoista oli humoristisia hyökkäyksiä naapurirakennuksessa sijaitsevan Tageszeitungin (levikki 58000) toimitusta vastaan. 

Diekmannin ja Tageszeitungin viha-rakkaussuhde on saavuttanut vuosien varrella likimain eeppisiä mittasuhteita. 

Vuonna 2002 Tageszeitung julkaisi satiirisen kirjoituksen Diekmannista, jossa Bild-päätoimittajan väitettiin käyneen epäonnistuneessa peniksen pidennysleikkauksessa Miamissa. Diekmann haastoi Tageszeitung oikeuteen ja vaati lehdeltä 30000 euron vahingonkorvauksia. Oikeusjuttu kaatui ja Diekmann määrättiin vaikenemaan koko asiasta. 

Blogissaan Diekmann kuitenkin avasi suunsa uudelleen Tageszeitungin penissatiirista. Diekmannin arkkivihollinen, Tageszeitungin perustajiin kuuluva asianajaja Johannes Eisenberg, vei asian oikeuteen ja Diekmann joutui poistamaan marraskuussa penis-bloggauksia verkkosivuiltaan. 

Pian tämän jälkeen Tageszeitungin toimitusrakennuksen julkisivuun ilmestyi massiivinen Rauha olkoon kanssasi -reliefi, jonka keskiössä on viiden kerroksen korkuinen Kai Diekmannin penis. Diekmannin peniksellä on reliefissä mittaa 16 metriä. 

Diekmann onnitteli blogissaan Tageszeitungia reliefistä, joka näkyy suoraan Bildin toimitukseen Axel Springer -tornitalossa. Diekmann kuitenkin huomautti, että jättipeniksen kantaja muistuttaa enemmän asianajaja Johannes Eisenbergiä kuin häntä itseään.

Videobloggaaja Diekmann käveli myös Rudi-Dutscke-Strasselle tenttaamaan Tageszeitungin työntekijöiden näkemyksiä reliefistä.

Myöhemmin Diekmann osti vasemmistolaisuudestaan ylpeänä Tageszeitungin nettisivuilta mainospaikkoja, joissa hänen blogiaan mainostettiin iskulauseella: Tätä punaisempaa ei voi ollakaan. Mainoksessa on rivissä Marxin, Engelsin, Leninin ja Diekmannin kasvot. 

Ja kuten sanottu, Diekmannin ja Tageszeitungin välillä on hedelmällisesti toimiva symbioottinen viha-rakkaussuhde.

Kun Bild-Zeitung 2002 täytti 50 vuotta, Tageszeitungissa oli aihetta käsittelevä uutinen otsikolla: ”50 vuotta Bildiä. Nyt riittää.”

Vuonna 2003 Tageszeitung puolestaan juhli 25-vuotispäiviään, ja lehti kutsui joukon Bild-toimittajia valmistelemaan seuraavan päivän juhlalehden Diekmannin johdolla. Juhlanumerossa oli entisen liittokansleri Helmut Kohlin haastattelu ja numerosta tuli Tageszeitungin historian suurin myyntihitti. Tästä Diekmann on nyhtänyt huumoria vuositolkulla toteamalla, että hän pelkää Tageszeitungin muuttuvan hiljalleen bulevardilehdeksi.

Kun Tageszeitung juhli 30 vuoden säännöllistä ilmestymistään viime vuoden huhtikuussa, Bildissä oli kokosivun onnittelumainos, jossa todettiin, että ”Eikö olekin hienoa saavuttaa ikä, jolloin cocktaileja juodaan, eikä heitetä?”. Diekmann-huumoria.

Diekmannin blogikokeilu oli kaikin puolin menestys. Se riisui mystiikkaa pelätyn Bildin ympäriltä. Tämä varmasti oli tarkoituskin. Jatkuvan Tageszeitung-kärhämöinnin lisäksi blogissa Diekmann mm. osallistui anonyymien bloggaajien-kokoukseen, pukeutui Indiana Jonesiksi, lähetti videoraportteja katastrofaaliselta Marrakeshin lomaltaan, jonka aikana pariskunta Diekmann kadotti matkalaukkunsa ja oli hukkua kaatosateeseen. Viimeisessä bloggauksessaan Diekmann esitteli itsensä ja lähimmät työtoverinsa kummisetämäisillä taidevalokuvilla. 

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kulttuuritoimittaja selätti presidentin - 03.06.2010
• Kaspar Hauser vs. kristillisdemokraatit - 03.05.2010
• Onnea sinä! Tämän tekstin voit lukea täysin ilmaiseksi! - 01.04.2010
• Saksa ei ole tuulikaappimaa - 29.01.2010
• Missä on seuraava Rudi Dutschke? - 04.01.2010
• Herranjestas! Saksalainen elokuva voi olla kiinnostavaa - 07.12.2009
• Elämää metrotunneleissa - 28.10.2009