Olin ajatellut kirjoittaa etäopiskelusta. Mutta mitäpä kummaa ja kiinnostavaa siinä on? Puoli Suomea etäopiskelee nyt.

No, joka tapauksessa. Tällainen stipendiaattivuosi. Palasin Suomeen Kiinasta tammikuun lopussa perheeni kanssa. Piti tulla muutaman viikon talvilomalle ja lähteä takaisin kevätlukukautta varten. Yliopistolta on kuitenkin tullut kerran viikossa huutoviesti: WITHOUT THE APPROVAL OF THE UNIVERSITY, NONE ARE ALLOWED TO RETURN TO CHINA, SHANGHAI AND FUDAN IN ADVANCE. THANK YOU FOR YOUR COOPERATION AND TAKE CARE.

Finnair ja muut lentoyhtiöt alkoivat myös vähentää Kiinan-lentojaan. Ja Kiina ryhtyi laittamaan ulkomailta tulleita karanteeniin. Jos vaikka olisi päässyt viranomaisten sormista, oma taloyhtiö olisi saattanut asettaa 14 vuorokauden karanteeniin. Niin on käynyt monelle tänä keväänä Kiinaan palanneelle.

Sitten Suomen hallitus kehotti välttämään matkustamista yhtään mihinkään, edes mökille.

No, ja kuin viimeisenä niittinä Kiina pisti rajat säppiin kaikilta ulkomaalaisilta viime perjantaina, määräämättömäksi ajaksi.

**

Palataan siis niihin etäopintoihin. Opinahjoni Fudanin yliopisto ohjasi kaikki ilmoittautumaan kursseille Elearning-nimisellä alustalla kevätlukukauden alussa. Kun selviytyi muutaman englanniksi kääntämättä jääneen kompastuskiven yli, alusta on oikeastaan toiminut ihan hyvin. Kukin löytää omat kurssinsa ja niihin liittyvän materiaalin omasta profiilistaan. Luennoitsijat lataavat sinne luentomateriaalinsa ja kurssikirjallisuuden.

Vähän yllättävää on ollut se, että yhdelläkään kursseista, joille osallistun, ei käytetä Teamsia tai sen kiinalaisversiota DingTalkia, eikä mitään muutakaan videopuhelut mahdollistavaa sovellusta. Kiinalaiset koulut nojaavat DingTalkiin vahvasti etäkoulutilanteessaan.

Yksi kursseistani alkaa kolmelta aamuyöstä Suomen aikaa. Aivan oikein, useimmiten en ole paikalla.

Muut kurssini sopivat kellonajoiltaan eurooppalaisellekin. Niillä kommunikoimme Wechatissa, eli kiinalaisten Whatsappissa. Kullakin kurssilla on oma Wechat-ryhmänsä.

Tältä Elearning-alustalta löytää kaikki kurssinsa.

Aluksi se tuntui kömpelöltä. Mutta se toimii yllättävän hyvin. Luennoitsija herättelee keskustelua, ja sitten näpytellään ketjuun omia mietteitä yhden lapsen politiikasta tai buddhalaisuuden nykymuodoista Kiinassa. Tempo on vähän hidas, ja äänessä on kourallinen aktiivisia. Ja ensimmäisten luentojen aikaan oltiin kyllä aika eksyksissä. Ensimmäiset keskustelut olivat tämän tyylisiä:

“Hello everyone! Please use this miniprogram to sign in before class. Our class will begin soon.”

“Do I need to write something?”

“You can write your name.”

“Sorry, this mini program do not have English version, if you have any question please feel free to ask me”

“Oh, sorry, I have signed already but did no write my name”

“Me too”

“Hello everyone. I’m professor, I will be with you for the class on Religion in Chinese Society for this semester.”

“Hello Professor!”

“Do we need to upload the homework now?”

“Sorry, what about the mini program? Can’t really use it since it is in Chinese”

“Hi, I would like to ask about the two essays, we have actually three questions on elearning”

“Click the mini program and press this button”

“Do we have recommended book?”

“May I ask the deadline for these 2 essays?”

“For what purpose do we have the mini program, if we have our conversation here?”

“Dingding is cool”

“Good Lord. I’m so confused with all these platforms…”

Tuntuu kuitenkin, että useampi osallistuu keskusteluun kuin osallistuisi tavallisella luennolla. Moni kiinalaisopiskelija nimittäin arastelee sanoa mitään englanniksi. Kirjallinen ilmaisu vaikuttaisi olevan arkahiirille armollisempaa kuin ääneen puhuminen.

Luennolla ”istuessa” voi myös lörpötellä opiskelukavereiden kanssa yksityisissä Wechat-ryhmissä samalla, kun antaa itsestään älykästä vaikutelmaa professorin silmissä.

Luentokeskustelut olivat melko sekavia aluksi.

Vieläkö palaan Kiinaan? Koulut ja yliopistot ovat kiinni, ja moni länsimaalainen on joutunut muukalaiskammon kohteeksi potentiaalisena viruksen kantajana. Kahviloiden, kuntosalien ja hissien oviin on sinne tänne ilmestynyt lappuja ”Ei ulkomaalaisille”. Muutoin elämä kuuluu Shanghaissa palanneen pitkälti ennalleen.

Toivottavasti palaan. Kolme matkalaukullista tavaraa on levällään asunnossamme. Kultakin perheenjäseneltä jäi Shanghain-kotiimme jotain arvokasta: pojalta X-Box, tyttäreltä bluetooth-kaiutin. Mieheltä kameran linssi. Minulta parhaat bilekenkäni.

Toisaalta, niin hullu ja dramaattinen on alkuvuosi 2020 ollut, että emme ole juuri muistaneet itkeä noiden tavaroiden perään. Katselemme suomalaista sinitaivasta ja ällistelemme tätä kaikkea, elämää.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Toimittaja, tämä kannattaa korona-aikoina tietää hyväksi tietopankiksi osoittautuneesta The South China Morning Postista - 12.05.2020
• ”Älä vain palaa Kiinaan vielä, se on vaarallista” - 14.02.2020
• Ei auta: maski naamalle - 22.01.2020
• Ihmiset, opetelkaa kieliä - 09.12.2019
• Skannauta kasvosi, saat ilmaiset vessapaperit - 23.10.2019