Ensimmäinen kuukauteni Wienissä on ollut helteinen ja ihana. Olen kotiutunut hyvin ja löytänyt ympärilleni paljon ystäviä työkavereiden ja kämppisteni kautta. Kesäinen Wien on uskomattoman kaunis kaupunki täynnä kahviloita, puistoja, palatseja, kirkkoja ja uimapaikkoja. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät myös täällä: jo kuukauden kestäneet yli 30 asteen helteet, jatkuvat rajut ukkosmyrskyt ja tulvat tuovat kriisin hyvin lähelle.

Ukkosmyrskyjä on ollut useita kertoja viikossa.

Ihmiselle, joka oli tottunut matkustelemaan jatkuvasti ympäri maailmaa, Suomessa pysyminen 1,5 vuoden ajan oli melko piinaava kokemus. Koronarajoitukset alkoivat hellittää Wienissä juuri ennen saapumistani, ja käsinkosketeltava vapaudentunne on ollut huumaava. Olin harmissani, kun en ehtinyt saada koronarokotetta ennen muuttoani Suomesta, mutta onnekseni rokotteen saaminen Wienissä oli todella helppoa. Piikin saatuani muutama onnenkyynel vierähti silmistä, ja tunnelin päässä alkoi vihdoin näkyä valoa.

Wienistä löytyy toinen toistaan ihanampia paikkoja uimiseen ja auringonlaskujen ihailuun.

Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa (IPI) pääsin heti hyppäämään syvään päätyyn töiden suhteen. Kaikki uutiset, joihin olen tarttunut, ovat olleet raskaita aiheita, jotka tulevat ihon alle väistämättä.

Ensimmäisen haastatteluni tein tärisevin käsin eswatinilaisen toimittajan kanssa, jota sotilaat olivat ampuneet edellisenä päivänä. Seuraavaksi Pride-kulkueen väkivaltaiset vastustajat hyökkäsivät yli 50 journalistin kimppuun Georgian Tbilisissä. Surimme Whatsapp-puhelussa TV Pirvelin johtajan Nana Aburjanidzen kanssa kameramies Alexander Lashkaravaa, joka kuoli viikko sen jälkeen kun hänet oli pahoinpidelty Pride-tapahtumassa.

Global Peace Photo Award -tapahtumassa Badenissa pääsin myös hyödyntämään kuvajournalistin taitojani ja ihailemaan upeita valokuvia rauhasta ympäri maailmaa.

Pääsin kuvaamaan Global Peace Photo Awards -tapahtumaa Badenissa.

Valko-Venäjän tapahtumat ovat olleet lähes päivittäin eskaloituva syöksykierre, jossa maan lehdistöä ja kansalaisjärjestöjä ajetaan hetki hetkeltä ahtaammalle. Olin järkyttynyt huomatessani sosiaalisessa mediassa, että entisen työnantajani, Euroopan nuorten parlamentin, Valko-Venäjän osasto on yksi lukuisista järjestöistä, jotka maan hallitus pyrkii sulkemaan. Tapahtumien seuraaminen tuntuu epätoivoiselta mutta samalla merkitykselliseltä.

Toimituksessa on ollut hikinen tunnelma koko kesän.

Yksi opettavaisimmista kokemuksistani kuluneen kuukauden aikana oli joutua itse ahdistelluksi toimittajan työni vuoksi. Kirjoittaessani artikkelia Intiassa jo lähes vuoden vangittuna olleesta toimittajasta, Siddique Kappanista, en osannut aavistaa kuinka paljon huomiota juttu tulisi saamaan.

Seurasimme työkavereideni kanssa, kuinka artikkelista tehty twiitti räjähti sosiaalisessa mediassa: lopulta artikkelia oli jaettu ja siitä oli tykätty Twitterissä yhteensä lähes 6000 kertaa. Olin iloinen ja otettu siitä, että kirjoittamastani jutusta tuli IPI:n kaikkien aikojen jaetuin artikkeli. Myös intialaismediat jakoivat uutista. Mahdollisuudet siihen, että voisin työlläni vaikuttaa Kappanin ja muiden intialaisten toimittajien tilanteeseen, olivat sitä suuremmat, mitä enemmän asia saisi huomiota.

Seuraavana aamuna kohtasin myös tilanteen varjopuolen. Kappanin vangitseminen liittyi tiiviisti yhteen paikallisen ja kansallisen tason politiikan, luokkaerottelun, etnisten kysymysten sekä uskonnollisten erimielisyyksien kanssa ja nostatti ymmärrettävästi paljon tunteita lukijoissa. Yksi näistä kiivastuneista lukijoista oli löytänyt puhelinnumeroni ja lähetti minulle useita pitkiä, uhkaavia Whatsapp-viestejä. Kun estin ahdistelijan numeron, hän jatkoi sähköpostitse.

Urheilu, ystävät ja kauniiden nähtävyyksien kiertäminen tuovat tasapainoa työviikkoihin.

Tunne siitä, että joku tarkkailee tekemisiäni netissä ja näkee näin paljon vaivaa ahdistellakseen minua, oli inhottava. Vaikka tämä oli vasta pikkuinen maistiainen siitä, mitä kollegani maailmalla joutuvat kokemaan jopa henkensä uhalla, olin silti järkyttynyt. Esihenkilöni ja työkaverini IPI:ssä ottivat tilanteen erittäin vakavasti ja yhteisöllisyys loi turvallisuuden tunnetta. Sain keskusteluapua ja pohdimme yhdessä, kuinka vastaavalta voitaisiin tulevaisuudessa välttyä.

Karlskirche iltavalaistuksessa.

En malta odottaa, mitä tarjottavaa Wienin elämällä ja työlläni Kansainvälisessä lehdistöinstituutissa on seuraavan puolen vuoden aikana. Lehdistönvapauden eteen työskenteleminen on ehdottomasti yksi merkityksellisimmistä tehtävistä, joihin olen koskaan päässyt osallistumaan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Ei jäähyväisiä vaan ”bis gleich”, nähdään pian! - 17.01.2022
• Helsingin Sanomien toimittajien syytteet kova isku Suomen maineelle lehdistönvapauden edelläkävijänä - 19.11.2021
• IPI:n maailmankongressiin osallistuminen oli unohtumaton kokemus - 19.10.2021
• Huononeva lehdistönvapauden tila enteilee usein suuria tapahtumia - 06.09.2021