Ajelin päättyneellä viikolla kampukselle ja liikenne tökkäsi parisataa metriä ennen yliopiston parkkirakennus B:n porttia. Siinä tuli jökötettyä vartin verran, joten avoimista autonikkunoista kyselin ohiskeittalevilta USC-opiskelijoilta, että mikä maksaa. 

”Pommiuhka kampuksella” oli yksi vastaus. Toinen väitti, että ”mies on hyppäämässä kirjaston katolta” ja kolmas tiesi, että jonkun aikomuksena olisi ”räjäyttää ydinpommi USC:n porttien sisäpuolella”.  Kolmas lähde oli osittain oikeassa, hän oli saanut tietonsa Twitteristä. LAPD oli sulkenut kampusta kiertäviä katuja, sillä häiriintynyt USC:n sairaalan psykiatrisen osaston potilas oli soittanut poliisille ja kertonut, että ydinase laukeaa iltapäivällä Leavey-kirjastossa. Minusta se on myös melko vastenmielinen paikka, mutta siinä on se hyvä puoli, että se on auki seitsemänä päivänä viikossa 24 tuntia.

Ydinpommiuhka oli tietysti perätön, mutta tulinpahan kummastelleeksi sitä, kuinka vähän Los Angelesissa on tullut kohdattua vaaratilanteita. Täällä on kortteleita, joissa voi joutua ikävyyksiin, mutta amerikkalaisten kaupunkien vertailussa Los Angeles mahtuu hädin tuskin sadan synkimmän joukkoon. Minä en ole nähnyt missään ainuttakaan varsinaista yhteenottoa tai joutunut itse uhatuksi.

Yliopisto ottaa turvallisuusriskit tosissaan ja sillä on omat järjestyksenpitojoukkonsa. Ei ole harvinaista nähdä yritteliäitä polkupyörävarkaita kontillaan käsiraudoissa univormumiesten edessä. USC:n Department of Public Safety myös tiedottaa aktiivisesti rikostutkinnoista ja niiden tuloksista. Puhelin- ja reppunäpistykset ovat niiden mukaan yleisimpiä ja niiden lisäksi erilaisia seksuaalisia ahdistelijoita tuntuu olevan liikkeellä jonkin verran. Kampus on downtownin kupeessa eikä USC:n porttien ulkopuolella ole viisasta pimeän aikaan seikkailla. 

Yhdysvaltain aseenkantolait ovat useissa osavaltioissa löyhät. Olen seurannut epäuskoisena keskustelua, jossa taistellaan siitä tekeekö Starbucks-kahvilaketju oikein salliessaan pyssyt tiloissaan. Suurimmassa osassa osavaltioita aseita saa kantaa näkyvästi siten, että ne ovat ladattuina. Kaliforniassa ne saavat olla esillä, mutta eivät ladattuina. Pohjoisemmassa Kaliforniassa on kuulemma oikein aseenkanto-oikeusväen revolverikokoontumisia Starbuckseissa. Los Angelesissa niihin en ole törmännyt, vaikka Starbuckseja melkein joka korttelissa onkin. 

Kahviloissa on tullut kylläkin istuskeltua aivan liian vähän, koska kirjastoissa on pakko viettää aikaa. Nyt kun opinnot alkavat olla loppusuoralla, suunnittelin lähteväni pikapuoliin kävelemään lopultakin vaikka lähimaastojen kanjoneihin. Varvastossuissa sinne ei voi mennä, joten katselin josko jostain löytyisi edullisia patikkakenkiä. Los Angeles Timesin sisäsivuilta löytyi aina edullisen Big5-ketjun mainos sopivista jalkineista. Big5 vertautuu Suomessa Stadiumiin tai vaikka Intersportiin. 

Big5 on pistänyt kevätkampanjat käyntiin. Muutaman kenkäparin hinnalla saa pumppuhaulikon. Pumppuhaulikoita saa hintaa sata-ysi-ysi dollaria ja siitä ylöspäin. ”M-4 Carbine” puoliautomaattinen konepistooli maksaa nelisensataa euroa ja pienemmän kaliiberin kiväärit maksavat alle satasen. Mainoksen mukaan kyseessä on ”mahtava ulkoilmaihmisten ale”. 

Onneksi edes alle 65 senttimetriä pitkät haulikot ovat Kaliforniassa kiellettyjä. Se johtunee siitä, että ne voisi kätkeä liian helposti vaatteisiin tai laukkuun ennen kuin ryhtyy ryöstöpuuhiin. Vaikea tosin keksiä minkä vuoksi laillisiakaan aseita saa kanniskella vyöllä, ellei ala käydä läpi villin lännen mytologiaa ja sitä kummallista amerikkalaista käsitystä yksilönvapaudesta. Pitää pysytellä vielä viikko siellä yliopiston kirjastossa. Luulen, ettei kampuspoliisi kauaa katsele lukusaleja lähestyviä aseenkantajia. 

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Historian lehtiä käännellessä - 21.05.2010
• Elokuvia elokuvakaupungissa - 05.03.2010
• Vakava lapsellisuus - 11.01.2010
• Kalifornia pikakelauksella - 03.12.2009