Jokaisen toimittajan pitäisi vähintään kerran elämässään kirjoittaa juttu jollain muulla kuin omalla äidinkielellään. Neljän kuukauden aikana olen kirjoittanut luentopäiväkirjoja, lehtijuttuja, radiokäsikirjoituksia, esitelmiä, kotitehtäviä ja juttutarjouksia englanniksi ja tajunnut, miten helposti omat ajatukset tulee suomeksi paketoitua kikkaillen. Kielen rytmillä ja sävyllä leikkiessä hukkaa helposti sen, mitä pohjimmiltaan haluaa lukijalle välittää. USC:ssa olen palautunut toimittamisen oppikouluun: suomalaisella …

USC Annenbergin Specialized Journalism -ohjelmassa on parasta se, että kurssitarjottimensa voi rakentaa melko vapaasti. Kursseja saa valita muistakin tiedekunnista ja vuoden aikana on mahdollisuus joko sukeltaa todella syvälle omaan erikoisalaansa tai laajentaa näkemystään valitsemalla kursseja monelta eri opintosuunnalta. Minä valitsin lähinnä datan visualisoimiseen, multimediatuotantoon ja -ohjelmointiin sekä digitaalisen journalismin tuotteistamiseen keskittyviä kursseja. Haluan oppia uutissovellusten …

Muutaman päivän päästä on aika nostaa malja: olen ollut kolme kuukautta Los Angelesissa. Vaikka en ole taloustoimittaja, päätin tehdä katsauksen ensimmäiseen kvartaaliin ja tärkeimpään asiaan, jonka olen tähän mennessä tajunnut: osaan ottaa rennosti. Vietin nuoruuteni stressaten ja kuvitellen, että minun pitää selvitä kaikesta yksin (yhdeksännellä luokalla murehdin tukioppilaspestiäni niin paljon, että vatsaani puhkesi mojova ihottuma). …

”Ei ole tärkeämpää hetkeä olla toimittaja kuin juuri nyt.” Kuluneen neljän viikon aikana kuulin kymmeniä kertoja eri suista, miten tärkeää työtä teen ja miten erinomaisen opiskeluvalinnan ympärilläni istuvat parikymppiset ovat tehneet. Osallistuin USC Annenbergin journalismin maisteriopiskelijoille tarkoitetulle Summer Immersion -kurssille, joka antoi tiiviin perehdytyksen nykytoimittajan työhön. Saimme pintaraapaisun kaikista taidoista, joita meiltä työssämme odotetaan, ja …

Olin juuri muuttanut Los Angelesiin, kun liki tuntematon ihminen lupasi yhdistää minut jonkun tuttunsa kanssa, koska meillä voisi olla toisillemme annettavaa. Muistan siinä hetkessä häkeltyneeni ja miettineeni, ettei moista ollut koskaan tapahtunut Suomessa. Koti-Suomessa harvemmin esitellään kaveria eteenpäin ennen kuin ollaan todella ystävystytty tai muulla tavalla varmistettu se, että tyyppi on varmasti avun arvoinen. Se …