Ajoin viimeisen koulupäivän päätteeksi takaisin kotiin samaa tuttua moottoritietä. Aurinko oli juuri laskemassa, taivas loimotti oranssin utuisena ja tie oli ruuhkaton. Enkelten kaupunki siinä näytti parhaan puolensa – ja ikävä alkoi kaihertaa jo valmiiksi.

Ja tapahtui näinä päivinä, että Fudanin johdolta kävi käsky, ettei raskaaksi tulevia opiskelijoita enää potkita ulos yliopistosta. Luokan edessä seisova professori on iloinen – tätä on moderni kehitys, hän sanoo ja liki hypähtelee puhujakorokkeella. Hän käyttää mikrofonia, vaikka luennolla on tänään vain kolme ihmistä – normaalisti meitä on kymmenen. ”Toki silti pitää muistaa, että opiskelijalle …

Los Angelesin tienoilla moni suomalainen hakeutuu asumaan Santa Monicaan. Sen on huomannut meistä stipendiaateista ja sen huomaa kadunvaren autoista, joissa saattaa olla liimattuna Suomen lippu.

– Mitä teet työksesi? – Olen töissä uutistoimistossa. – Millä osastolla? – Kotimaan osastolla. – Mistä oikein kirjoitat? Eihän Suomessa tapahdu mitään, kaikki voivat hyvin ja maassa vallitsee konsensus.

Jonkin matkaa kotoani Banbury Roadin varrella Oxfordissa on tiilimuuriin ruuvattu pyöreä sininen muistolaatta. Pyöräilen siitä ohi melkein joka päivä. Tiheän pensasaidan takaa näkyy hiljainen kolmikerroksinen punatiilitalo. Muistolaatan mukaan tässä talossa asui vuosina 1885-1915 muuan James Murray. Nykyisin talo on yksityisomistuksessa, eikä pihaan pääse.