”Vanhassa työssäni Wall Street Journalissa perusjournalismi oli aikoinaan tuottoisaa ja saatoimme rahoittaa myös tutkivaa journalismia. Verkko muutti kaiken ja osa lehdistä on lopettanut kokonaan tai vähentänyt väkeä. Mahdollisuudet tutkivaan journalismiin ovat aiempaa pienemmät”, ProPublican hallituksen puheenjohtaja ja perustaja Paul Steiger sanoo.

Kuten usein viimeisten viikkojen aikana, jälleen eräänä yönä palasin koulusta kotiin kaupungin hiljennettyä odottamaan aamua. Vastoin tarua suurin osa New Yorkista oli jo mennyt nukkumaan, kun metro pysähtyi hiljaiselle asemalle. Kävelin juuri loppuneen sateen kyllästämällä kadulla, kun huomasin eräässä syvennyksessä tummiin pukeutuneen hahmon. Mies seisoi liikkumatta ja tuijotti. Luennoilla aiheena oli ollut turvallisuus. Kiristin tahtia. …

“Kuinka voit ottaa lapsen kesken kaiken koulusta pois?” Onko siellä suomalainen koulu?” Aika moni kysyi Kaliforniaan lähdön selvittyä sitä samaa, mikä oli pitänyt itsenikin vuodesta toiseen aloillaan. Ajattelin pitkään, että kun on lapsia, elämä on sitten tässä. Esikoisen koulun aloitus tuntui viimeiseltä sinetiltä. Sitten tajusin, että maailmalle lähti joka vuosi stipendiaatteja, joilla oli pienet lapset …

Jutellessani seattlelaisen ystäväni kanssa valitin sitä kirjojen, artikkeleiden ja tekstin määrää, joka minun tulee joka viikko lukea. Ystäväni naurahti vähäpätöisesti ja sanoi ”You sound like your’re in highschool complaining about too much homework”.

Lähes päivälleen vuosi sitten istuin hotelli Pasilan aulabaarissa juomassa kuohuviiniä. Kello kävi ehkä yhtä päivällä, tuskin sitäkään. Olin herännyt ennen aamuneljää. Ihmisiä valui lounaalle, tuli ja meni huoneisiinsa. Meitä oli muutama. Nauroimme sitä hulluudensekaista naurua, joka syntyy hetkissä, joina muu maailma tuntuu kulkevan suorassa ja sinä itse vinossa.