Maanantaiaamuni alkavat arkkitehtiosaston hämärässä luokkahuoneessa. Siellä me, seitsemän opiskelijaa ja professori, istumme kuin leirinuotiolla ympyrässä ja annamme ajatusten lentää. Kurssilla on tarkoitus oppia kirjoittamaan arkkitehtuurista ja taiteesta niin, että sitä on muiden mukava lukea. Arkkitehtien on markkinoitava omia töitään, mikä tarkoittaa, että niitä on osattava kuvailla kirjallisesti. Minä, suomalainen ulkomaantoimittaja olen kurssilla opettelemassa, kuinka arkkitehtuurista …

– Tervetuloa! Kuinka voin olla avuksi? Sinipaitainen Apple-myyjä kysyy ja leväyttää kauniin valkoisen hammasrivinsä. Kymmenen myyjää tyhjänpanttina, lasken. On ensimmäinen aamu Los Angelesissa, aikaero painaa päätä, enkä meinaa uskoa näkemääni.