Talot on rakennettu aivan tien viereen. Osa pihoista on kuin kynsisaksilla huoliteltuja, osa rempallaan sieltä täältä. Yhteistä on se, että talojen ja tien välissä ei ole näköesteitä. Ei pensaita, puita, aitoja. Kuka tahansa voi katsoa suoraan pihalle ja ikkunoista sisään. 

Takana on kolmen viikon tutkivan journalismin kurssi Columbian yliopistossa New Yorkissa. Nyt matkaan autolla kohti etelän hiekkarantoja. Ohi vilisevät pihat tuntuvat kertovan jotain amerikkalaisesta julkisuudesta. Kenties täällä ihmiset ajattelevat elämänsä olevan lähtökohtaisesti julkista. Ei tarvita näkösuojaa naapureilta tai ohikulkijoilta.

Kun kurssilla esiteltiin hienoja amerikkalaisia tutkivia juttuja, mietin, että moni niistä olisi Suomessa hirveän työläs tai jopa mahdoton toteuttaa. Moni juttu perustui ainakin osin julkisten tietojen hyödyntämiseen.

Tietojen julkisuudessa Yhdysvalloissa ollaan monin osin selvästi Suomea avoimempia. Lista jäi lyhyeksi, kun kysyttäessä ynnäilin suomalaisviranomaisten datan avaamishankkeita.

Yhdysvalloissa oikeusjutuista saa tietoa sähköisesti Pacer-palvelun kautta. Hakuja voi tehdä nimellä. Viime vuonna järjestelmään oli kirjattu yli 500 miljoonaa dokumenttia. Suomessa henkilön tai yrityksen oikeusjutuista saa tietoa soittelemalla eri tuomioistuimia läpi. Pelkästään käräjäoikeuksia on 27.

Suomalaiseen julkisuuskäytäntöön kuuluu harmillisen usein se, että jos tieto on julkista, sen hakeminen on tehty työlääksi. Jos esimerkiksi haluan tietää jonkun vallankäyttäjän pörssiomistukset, minun pitää istua Helsingin Kampissa sijaitsevassa arvopaperikeskuksessa ja tehdä nimihaku erikseen jokaisen pörssiyhtiön jokaiseen osakesarjaan. Istumalla siitä tietenkin selviää, mutta mitään tolkullista syytä en keksi, miksi hakua ei voisi tehdä kerralla kaikkiin osakasluetteloihin.

Matka Marylandin hiekkarannoille kulkee Delawaren osavaltion läpi. Moottoritiellä opastetaan “Delaware Business Districtiin”. Sinne on rekisteröitynyt yli miljoona yhtiötä. Olemattoman verotuksen lisäksi niitä houkuttelee veroparatiisin tarjoama suoja salaisuuksille. Kansainvälinen paine tosin horjuttaa tätäkin linnaketta.

Finanssimaailman osalta olemme joissain julkisuuskäytännöissä Yhdysvaltoja edellä. Kun kerroin kurssilla, että kaikki suomalaisten pörssiosakeomistukset ovat julkisia, sain osakseni ihailevia katseita. Ihailu voi valitettavasti hiipua, jos valtiovarainministeriön työryhmän esitys hallintarekisteröinnin laajentamisesta etenee. Syksy näyttää, millaisen painoarvon poliitikot antavat avoimuudelle.

Euroopassa yritetään parhaillaan räpiköidä myös EU:n tuomioistuimen tuoreen “Oikeus tulla unohdetuksi” -linjauksen kanssa. Se velvoittaa Googlen sensuroimaan historiaa, jos hakutulokset ohjaavat vanhaan tai epäolennaiseen tietoon. Linjaus on odotetusti saanut liikkeelle rikoksista tuomittuja ihmisiä.

Kysyin tapaamaltani amerikkalaiselta mediajuristilta mielipidettä asiasta. Hän nauroi ja pyöritteli silmiään. Hän piti linjauksen järkevää toteuttamista mahdottomana ja arveli, ettei Googlekaan jaksa siihen kovin paljon panostaa. Jo nyt moni toimittaja kiertää sensuurin käyttämällä google.com -hakua google.fi:n sijaan.

Juristin nauru palaa mieleen, kun saavun perille Ocean Cityyn. Otan lähiravintolasta mukaan OC Today -lehden. Siihen on painettu seikkaperäinen selostus philadelphialaismiehen melko maltillisesta rötöstelystä rantakaupungissa. Miehen nimi on lehdessä, vaikka oikeuskäsittely on vasta edessä. Herra Weldon oli varastanut polkupyörän, t-paidan ja lippalakin – saaliin arvo noin 100 dollaria.