Runsaat kolme viikkoa on vierähtänyt valmistujaisistamme. Columbian yliopiston campus täyttyi tuolloin tuhansista opiskelijoista ja heidän ylpeistä sukulaisistaan. Vaaleansinisissä kaavuissa ja tyypillisissä neliön muotoisissa päähineissä me runsaat 300 journalistikoulun vastavalmistunutta marssimme paikoillemme yhdeksän muun Columbian koulun opiskelijoiden kanssa mahtipontisen musiikin tahdittamana. Ennen varsinaisten juhlallisuuksien alkua vaaleansinisen opiskelijamassan yllä pomppoillut rantapallo symboloi tapahtuman vapautunutta tunnelmaa.

Tällä kysymyksellä alkoi kevään viimeinen tenttini viime viikolla. Samalla se starttasi viimeisen viikkoni Fudanissa. Professori oli antanut meille kaksi viikkoa aiemmin sadan kysymyksen patteriston, josta kokeeseen päätyisi kymmenkunta, suurin piirtein samanlaisina. Aloitin vastaukseni Kiinan suuresta ja tehottomasta pankkijärjestelmästä ja jatkoin epävirallisiin rahoituskanaviin sekä vielä kehittymättömiin pörsseihin. Seuraavissa kysymyksissä perattiin Kiinan kiinteistömarkkinoita, 1990-luvun kipuilua hoitamattomien lainojen …

Milloin tulettekaan takaisin, vai tuletteko? Liki kaikki kysyvät paluustamme samalla tavalla, joten moni kaiketi odotti, että jäämme tälle reissulle. Emme me jää.