Vähitellen alat nähdä ruumiita kaikkialla.

Kuulostaa kauhuleffalta, mutta näin voi käydä, kun harjoittelee tutkivaa asennetta.

Alexandra Zayaksen luennolla saimme neuvon tutkivien juttujen löytämiseen: on etsittävä ruumis. Tässä tapauksessa ruumis voi olla kirjaimellinen tai kuvaannollinen. Sillä tarkoitetaan yksittäistä tapausta, joka paljastaa systeemin epäonnistumisen. Pahimmillaan joku on kuollut, mutta kyse voi olla myös muunlaatuisesta vääryydestä.

Zayas on tutkivaan journalismiin erikoistuneen ProPublican editori. ProPublicassa toimittajilla on ruhtinaalliset olosuhteet keskittyä projekteihinsa: yhdeltä toimittajalta odotetaan vuodessa noin neljän jutun julkaisua. Zayaksella on kuitenkin pitkä tausta pienehkössä paikallislehdessä Tampa Bayssa, ja sen huomaa. Hän osasi opettaa erityisen hyvin sitä, miten uutistyön ohella voi tehdä tutkivaa journalismia.

Kun löytää ruumiin, on siirryttävä mitä-kysymyksistä miten– ja miksi-kysymyksiin. Miten näin saattoi käydä? Onko järjestelmä aiemmin epäonnistunut samalla tavalla? Voiko tapaus olla vain jäävuoren huippu?

Zayaksen luennolla saimme tehtäväksi selata omien kotimaidemme uutisia ja etsiä ruumiita. Kävi juuri niin kuin hän ennusti: ruumiita tuntui olevan vaikka kuinka monissa uutisjutuissa. Luultavasti vain pieni osa tapauksista osoittautuisi lähemmän tarkastelun myötä tutkivan jutun arvoisiksi, mutta sitähän ei voi tietää etukäteen. Siksi ruumiinavauksia on tehtävä toistuvasti, jotta lopulta tärppäisi.

Saman opettajan luennolla toisena teemana oli bulletproofing, tiedon varmistaminen. Kävimme yksityiskohtaisesti läpi tapoja tiedon varmistamiseen.

Paras tapa iskostaa kaikkien yksityiskohtien varmistamisen tärkeys kurssilaisten mieleen oli kertoa esimerkkitapauksia jokaisen toimittajan painajaisista: väärän tiedon julkaisemisesta.

Kauhutarinoihin kuului paikallislehden hehkuttava juttu uudesta, karismaattisesta nuorisopastorista. Jutun julkaisun jälkeen kävi ilmi, että pastori olikin seksuaalirikollinen. Tämä olisi ollut selvitettävissä helposti, jos toimittaja olisi tajunnut tarkistaa haastateltavansa rikosrekisterin.

Toinen esimerkki oli Rolling Stonen julkaisema juttu joukkoraiskauksesta, jota ei oikeasti tapahtunut. Toimittajan pyrkimys empaattisuuteen sai hänet kohtelemaan haastateltavaa niin silkkihansikkain, ettei hän tullut myöskään varmistaneeksi tarinan ristiriitaisuuksia. Toimittajan moka ja tarinan paljastuminen keksityksi teki luultavasti vain hallaa todellisten tapausten uhreille.

Heinäkuu New Yorkissa oli onneksi kaikkea muuta kuin kauhutarinoita. Oli toki tulvia, hellettä, sortumisvaarassa oleva tornitalo Manhattanilla, legionellan ja syklosporiaasin leviäminen, tornadovaroitus sekä Kanadan maastopalojen tuoma savuverho kaupungin yllä.

Ikävyyksiltä kuitenkin vältyttiin, ja kurssilaisten kanssa ehti myös viettää vapaa-aikaa kaupunkien kaupungissa. Kiinnostavien luentojen rinnalla yksi kurssin tärkeimpiä anteja olikin verkostoituminen muiden toimittajien kanssa ympäri maailmaa. Ehkä eniten tuleekin ikävä yhdessä opettelua ja sitä vahvaa kollegiaalisuuden tunnetta, joka kurssilaisten kesken vallitsi.