Saavuin Oxfordiin vuosi sitten. Oli kuuma elokuun alun päivä, loppukesän runsasta vihreää laikuttivat kuivien päivien ruskeiksi polttamat nurmikot. Vanhat miehet istuivat pubien terasseilla ja tyhjensivät ale-tuoppejaan pikkuhiljaa, yksi pienenpieni hörppäys kerrallaan.

Olen tutkinut täällä Oxfordissa sitä, miten toimittajat, koodaajat ja designerit voisivat työskennellä keskenään paremmin. Monitaustaisia osaajia tarvitaan tekemään kiinnostavampaa ja koukuttavampaa digijournalismia. Sekä oma että monien kollegojeni kokemus kuitenkin kertoo, että tällaista työtä hankaloittavat ammattiryhmien väliset kulttuurierot. Tutkimukseni ei ole vielä julki, mutta tässä pieni makupala siitä.

Kun palaa yliopistolle reilusti yli kolmikymppisenä, huomaa vanhentuneensa. Eikä pelkästään siksi, ettei näytä niin freesiltä ja hohtavalta kuin luennolla vieressä istuva tyyppi, tai ettei jaksa lähteä yökerhoon, vaan myös siksi, ettei aivan ymmärrä sitä kokemusmaailmaa, josta opiskelijoiden huolenaiheet nousevat.

”That’s the point of trolling, that you can never tell for sure, if it is an actual person or not, if you don’t know him or her personally”, says a Finnish investigative journalist Jessikka Aro. In a videoblog by Anne Moilanen (Oxford HotCat), Jessikka Aro describes Russian information propaganda, such as trolling. Filmed in London, May …

Reuters-instituutissa opiskelee kanssani toimittajia ympäri maailmaa. Vaikka ammatti on sama, työn sisältö ja haasteet vaihtelevat rankasti. Tässä viisi asiaa, jotka olen oppinut kurssikavereiltani.