Aloitin lopputyöni työstämisen viime syksynä. Täällä lopputyö on journalistinen, ja muodon saa valita itse. Osa ohjelmamme opiskelijoista tekee dokumentin, osa podcastin, osa kirjoittaa lehtijutun, osa koodaa tai rakentaa mobiilisovelluksen. Itse tiesin alusta asti, että haluan tehdä poikkeuksellisen pitkän jutun – sellaisen, jota en Suomessa työpaikassani Trendissä koskaan pääse kirjoittamaan, sillä merkkimäärärajat alkavat paukkua. Se, että lopputyöjutustani tuli niin pitkä kuin tuli, oli yllätys, mutta siitä lisää myöhemmin.

Näin lopputyöni syntyi:

1. askel: Valitsin aiheen varhain

Lopputyöni aihe on naisten alastomuus amerikkalaisissa tv-sarjoissa, ja käytin syksystä asti kaikki mahdolliset kurssityömahdollisuudet haastattelujen keräämiseen. Kun siis esimerkiksi populaarikulttuuriraportointikurssille piti tehdä juttuja, haastattelin pornotähti Nina Hartleyta pornon vaikutuksista alastomuuteen populaarikulttuurissa laajemmin ja You’re the Worst -tv-sarjan meikkitaiteilija Kristina Frischiä siitä, millaista on meikata näyttelijöitä alastonkohtauksiin. Käytin osia haastatteluista kurssin juttuihin ja muut säästin lopputyöhön. Seurasin kurssikavereitani, joilla ei ollut sama taktiikka, ja nyt näen, mihin se monilla johti: stressiin ja paniikkiin vuoden päätteeksi.

Yksi vakiopaikoistani lopputyötä tehdessäni oli Annenbergin Media Center, eli uutishuonetta muistuttava mediakeskus, jossa opiskelijat tekevät omia uutislähetyksiään ja ohjelmiaan.

2. askel: Kirjoitin tasaiseen tahtiin

Aloitin lopputyön rungon hahmottelun haastatteluja sopiessani ja niitä tehdessäni, ja kun joululomalla oli aikaa kunnolla kirjoittaa, tiesin jo, mitä mihinkin kappaleeseen halusin. Käytin kaksi viikkoa kirjoittamiseen ja ennen joulua lähetin raakaversion kolmihenkisen lopputyöpaneelini puheenjohtajalle, eli sille professorille, jonka homma oli vahtia, että lopputyö syntyy.

3. askel: Petyin editointiin, mutta myös ilahduin siitä

Olin raakaversiota lähettäessäni painottanut professorilleni, että kyseessä on raaka- ja aivan liian pitkä versio. Odotin samantyyppistä editointia, jota itse Suomessa toimitussihteerinä ja toimituspäällikkönä saan ja annan. Toivoin tuoreita silmiä, jotka auttaisivat kirjoittajaa siinä kaikkein vaikeimmassa: kill your darlings. Sen sijaan professorini antoi kyllä kommentteja, mutta ei raapinut tekstistä niin sanotusti löysiä pois – ei siksi, ettei niitä olisi ollut, vaan siksi, ettei hänellä selvästi ollut kovempaan editointiin aikaa. Siihen olen törmännyt vuoden aikana usein: professoreihin, jotka liki kaatuvat työtaakkansa alle. Päätin antaa olla. Sain prosessista irti sen itselleni tärkeimmän eli kokemuksen siitä, että osaan kirjoittaa näinkin pitkän tekstin.

Editointiprosessissa ilahdutti toinen professori, jolle vein tekstin kielioppitsekkaukseen. Hän luki tekstin huolella, korjasi pilkut ja lyöntivirheet, ja antoi kommentteja sanavalinnoistani. Hän valoi uskoa siihen, että osaan kirjoittaa englanniksi hyvin.

4. askel: Viimeistelin kaiken muun

Kirjoittamisen lisäksi koodasin lopputyölleni verkkosivun ja tein muutamasta aiheeseen liittyvästä aiheesta ja haastateltavasta omat radiojuttunsa. Kun teksti oli kunnossa, keskityin puristamaan kaiken muun valmiiksi niin, että kun valmistujaisseremonia Annenbergissa vietetään 11. toukokuuta, kaikki on valmista.

Kaiken kaikkiaan lopputyön tekeminen oli huomattavasti mukavampaa kuin gradunteko Suomessa. Lopputyön ja gradun vertaaminen toisiinsa on vaikeaa, sillä gradu on akateeminen tuotos, siinä missä Annenbergin lopputyö on journalistinen. Mutta tässä vaiheessa uraani ja elämääni sain lopputyöprosessista paljon enemmän irti kuin olisin saanut suomalaisen kaltaisen gradun pusertamisesta: opin itsestäni kirjoittajana, aikatauluttajana ja stressinsietäjänä.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Ole ystävien seurassa – muuten et pärjää - 10.04.2018
• Kohti moniäänisempää televisiota - 09.02.2018
• Toimittamista syytteen pelossa - 20.12.2017
• Talven pimeyteen on vaikea tottua - 18.12.2017
• Kielipuoli toimittaja - 30.10.2017
• Ensimmäinen osavuosikatsaus: löysin rantein - 03.10.2017
• Millaisia toimittajia, millaista journalismia? - 22.08.2017