Tapaan lähiviikkoina varmasti monta tuttavaa, jotka kysyvät minulta joillain sanoilla, että minkälainen se Kiina nyt sitten oikein oli. Se ei ole ihan helppo kysymys. Koska niin kovin moni asia on täällä ihmetyttänyt, olen yrittänyt ymmärtää, miksi moni asia toimii täällä niin eikä näin. Siis toimii kuitenkin, ainakin tavallaan. Olen yrittänyt selvittää, miksi kiinalaiset eivät nyt …

Kirjoitan tätä puolityhjässä asunnossa. Parin päivän päästä sanomme hyvästit Los Angelesille. Viime viikolla professorini painoivat lopputyöni “hyväksy”-nappia. Kyyneleethän siinä tulivat, kun stressi, helpotus ja muut vuoden mittaan kertyneet tunteet purkautuivat sillä kummallisella hetkellä. Vaikka valmistujaisseremonia oli jo melkein kuukautta aiemmin, tuntui että nyt vasta tämä on todella ohi. Minä tein sen! Apua mihin tämä vuosi …

Valmistujaiset olivat runsas viikko sitten. Vaikka haahuilu pitkin kampusta Columbian vaaleansininen kaapu päällä vähän hihitytti ja olo oli kuin larppaajalla, niin valehtelisin, jos väittäisin, etteikö tilaisuus olisi tuonut myös roskan silmään. Mahtava vuosi: miten paljon opinkaan. Mahtavat datalinjan opiskelukaverit: näiden yliopiston introvertimpien ihmisten kanssa oli hyvä istua yhdessä hiljaa ja kuunnella opettajien ihmettelyä poikkeuksellisen hiljaisesta …

Nojaan kyynärpäälläni junan ikkunakarmiin. Ikkunasta avautuu pittoreski näkymä: Erzgebirge-vuoristo ja sen juurella hiljaa virtaava Elbe-joki. Tässä junassa Prahasta Berliiniin ei ole paljoa matkustajia. Minulla on käytössäni kokonainen hytti, yksin. Aina välillä ohitamme vuorten juurelle jokirantaan rakennetun kylän ja toisinaan aseman, jonka edessä punaiseen koppalakkiin ja virka-asuun sonnustautunut rautatietyöntekijä tervehtii meitä kättään huiskuttaen. Unenomainen idylli katkeaa, …