Vastaus ei ilmeisesti ollut vitsi. Tuijotin epäuskoisena erään suuren mediatalon toimittajaa. Toimittajalta oli kysytty, onko hän huolissaan monimuotoisuuden puutteesta toimituksissa. Britanniassa iso osa journalisteista päätyy alalle Oxfordin ja Cambridgen huippuyliopistojen kautta. Toimittaja ei myöntänyt ongelmaa. Hän sanoi, että heidän toimituksessaan työskentelee toimittajia myös Harvardista ja Yalesta. Odotin, että toimittaja naurahtaisi, mutta hänen ilmeensä ei värähtänyt. …

En aio osallistua yhteenkään seminaariin, jossa käsitellään valeuutisia. Niin julistin ennen kuin pakkasin matkalaukkuuni toiveikkaasti sandaalit ja lähdin journalismifestivaaleille Italiaan. Minä ja Oxfordin toimittajakollegani vietimme toissa viikolla neljä päivää Perugian journalismifestivaaleilla. Päivät istuimme luennoilla, illat hyisen kevättuulen viilentämillä terasseilla. Molemmilla puhuttiin journalismin tulevaisuudesta. Olin jo etukäteen päättänyt, että vältän seminaareja valitessani kahta aihetta: valeuutisia ja …

Otsikon kysymys esitettiin vastikään Perugiassa Italiassa kansainvälisillä journalismifestivaaleilla. Tarvitaanko meitä yhä vuonna 2030 eli 13 vuoden päästä? Ketäpä ei kiinnostaisi oman ammattinsa tulevaisuus. Perugiassa paneelikeskustelu veti ison salin niin täyteen, että istumapaikat loppuivat kesken. Journalistiikan professori George Brock City Universitystä Lontoosta totesi, että tulevaisuudessa ajatus erillisestä toimittajien ammattikunnasta voi tuntua suorastaan oudolta. Oliko tosiaan, että …

Korealainen opiskelukaverini halusi keskiviikkona tietää, miksi ihmeessä Kiinan presidentti Xi Jinping pysähtyi valtiovierailulle juuri Suomeen. Hämmennyin, ja kiusakseni huomasin luettelevani asioita, joita olin edellisenä iltana lukenut Ylen käsiinsä saamasta, Kiinan keskushallinnon laatimasta ”uutisesta”, joka kiinalaismedioiden oli käsketty julkaista: noooo, kun meillä on tosi hyvä koulutusjärjestelmä, ja sitten Kiinaa kiinnostaa myös suomalainen ympäristöteknologia. Kun pääsin yli …

Olin juuri muuttanut Los Angelesiin, kun liki tuntematon ihminen lupasi yhdistää minut jonkun tuttunsa kanssa, koska meillä voisi olla toisillemme annettavaa. Muistan siinä hetkessä häkeltyneeni ja miettineeni, ettei moista ollut koskaan tapahtunut Suomessa. Koti-Suomessa harvemmin esitellään kaveria eteenpäin ennen kuin ollaan todella ystävystytty tai muulla tavalla varmistettu se, että tyyppi on varmasti avun arvoinen. Se …