Toinen viikko tutkivaa journalismia alan akateemisessa pyhätössä, Joseph Pulitzerin rahoilla vuonna 1912 perustetussa Columbian yliopiston Journalismikoulussa New Yorkissa on takana. Ulkona paahtaa helle, mutta sisällä ilmastointi syytää kylmää niin, että kotiin jäänyttä villapaitaa tulee ikävä. Ratkaisu: viilentävä ilmastointi pysyy päällä, mutta luokkaan tuodaan lisäksi sähkölämmittimiä. Ympäristötietoisuutta amerikkalaisittain vm 2014.

Harm. Wrongdoing. Injustice. Of systemic nature. Haitta, pahanteko, epäoikeudenmukaisuus. Järjestelmän tasolla. Siinä sanoja, joita listattiin tutkivan journalismin kesäkurssin alkupäivinä Columbian yliopistossa. Ikäviä sanoja! Mutta ne olivat yhä uudestaan listalla, kun mietittiin kriteerejä sille, mistä tutkivassa journalismissa on kyse. Pahan paljastamisesta. Oikeuden ajamisesta. Ihanaa. 

Pakkasin viikkokausien helteiden tukahduttavaksi lämmittämässä asunnossa tavaroita kotimatkalle, kun kirjahyllystä sattui käteen Christopher Isherwoodin teos Goodbye to Berlin. Istahdin sohvalle, aloin lueskella sitä, ja unohdin pakkaamisen.

Tytär tuli päiväkodista Saksan lippu poskeen maalattuna. Hetken se hämmensi, sitten se huvitti. Illan saksa-peliin toinenkin tytär sai saksan lipun poskeen. Tosin vajavaisena, sillä keltaista kasvoväriä ei kotoa löytynyt.

Muuttolaatikot on pakattu, matkalaukut odottavat ovenpielessä. Vielä viimeisen kerran kävellään Jerichon katuja, katsellaan kanaalin varren jokilaivoja, käydään korttelin pubissa half pintillä ja lempikahvilassa juomassa flat white. Yliopiston matkamuistomyymälässä kyynelehdin kahden punnan college-pinssien äärellä. Pitäisikö hankkia myös Oxfordin 38:n collegen vaakunoilla koristeltu muki työaamuihin potkua antamaan?