Monthly Archives: helmikuu 2012

Haluan elonmerkin avaruudesta!

Olen alkanut ajatella kuolemaa. Tiedän, että tavallisesti blogeissa on tapa käsitellä kevyempiä aiheita, emmehän me halua pilata kenenkään kivaa fiilistä. Varsinkaan, jos blogi saattaa päätyä sponsoroidun sisällön viereen. Silloin kiva fiilis on hyvin tärkeää. Mutta Helsingin Sanomain säätiö sinnittelee kai vielä jotenkuten omillaan. Siksi tässä blogissa asiat voi sanoa niin kuin ne oikeasti ovat. Siis: …

Kaapista ulos

Välillä mietin, tohdinko tunnustaa. Se tuntuu niin elitistiseltä ja hirveän kaukaiselta – sekä vanhentuneelta että eksoottiselta. Kohtuuttoman epäreilulta itseäni fiksumpia ja ahkerampia ihmisiä kohtaan. Pitäisikö sittenkin pitää salaisuutena, antaa ympäripyöreä vastaus, leperrellä totuuden laitamilla? En ota asiaa esille, jos kukaan ei kysy. Mutta kun utelen Berkeleyn journalistikoulusta pian valmistuvien maisteriopiskelijoiden tulevaisuudensuunnitelmista, he tietenkin kohteliaasti kysyvät …

Professori, mikä joki on totta?

Dear professor Zhu, esseet ovat vihdoin valmiita! Kesti liian kauan, olen pahoillani, olisi ollut kiva nauttia enemmän näistä yliopiston ylipitkistä lomista. Mutta Kiina ei asetu helposti kehyksiin kun tietää liian vähän, harhailee liian paljon ja on ajatellut ratkaista muun muassa maan eli maailman ympäristöongelmat, nettiaktivismin tilan ja sosiaalipolitiikan puutteet. Lopulta sitä tulee järkiinsä, tai siis …

Vallankumous 2.0 Egyptin malliin

”Hallitsevien ryhmien on vaikea enää sortaa ihmisiä ilman, että he jäävät siitä tilille.” Näin tiivisti Wael Ghonim sosiaalisen median ja internetin vaikutuksen arabimaiden kuohuntaan. Ghonim on Nobel-palkitun jemeniläisen Tawakkul Karmanin ohella yksi arabikevään kansainvälisesti tunnetuimmista hahmoista. Hän perusti tammikuussa 2011 yhdessä ystävänsä kanssa verkkosivun, joka kantaa nimeä We are all Khaled Said. Nimen voisi vapaasti …

Kreikkalaista journalismia

Opiskeluryhmässämme on kaksi kreikkalaista toimittajaa, Katerina ja Angie. Alkuvuosi on ollut heille sokki. Eikä sokki tullut sen takia, että Berliinissä on nyt lunta ja pakkasta. Oltuaan vuodenvaihteessa Ateenassa kumpikin on pikkuhiljaa todennut, ettei halua mennä takaisin kotimaahansa. Kreikasta on tullut muutaman kuukauden aikana eri maa kuin se, josta he lähtivät Saksaan syyskuussa. Surullinen, epätoivoinen, väkivaltainen, …