Monthly Archives: tammikuu 2012

Onhan tää nyt spessua

Mikä tässä aikuisena opiskelemisessa on niin antoisaa, poikkeuksellista, virkistävää? Valtsika ja 90-luku oli tietenkin vapauden ja nuoruuden ultimatum. Olen minäkin jo ehtinyt täteilemään tuttujen lapsille, että opiskelu se on elämän parasta aikaa. Voi kun ymmärtäisitte nauttia siitä! Aikuisena opiskelu ei ole parempaa kuin nuorena, mikään ei ole, mutta on se mielekkäämpää.

Amerikkalaisen SOPA-sopan monet vaikutukset

Viime viikolla koettiin ensimmäinen internetvallankumous. Wikipedia, Google, Flickr ja Amazon sekä ryhmä muita isoja verkkosivustoja pisti palvelunsa pimeäksi. Mielenosoitus on internet-historian laajin, ja sen kohteena olivat Yhdysvaltain kongressin äänestykseen tulevat piratismin vastaiset lakialoitteet SOPA ja PIPA. Toteutuessaan laki ja sitä täydentävä kansallinen asetus olisivat antaneet amerikkalaisyhtiöille oikeuden vaatia oikeudelta sitä, että ulkomailla sijaitsevan verkkosivuston näkyminen …

Syntisten seurassa

Tänä aamuna lueskellessani parlamentin kuulusteluiden uusinta paljastusta brittiläisten iltapäivälehtien konnantöistä ajatukseni eksyivät oudoille aloille. Äkkiä minulle tuli ikävä iltapäivälehtiä. Ei ei, eiväthän iltapäivälehdet ole kadonneet, eivät Britanniasta eivätkä Suomestakaan. Mutta ne eivät enää kohahduta kohujutuillaan, seisauta kansillaan tai johda keskustelua. Ja iltapäivälehti, josta ei puhuta, on kuin Ruotsin kuningas: kyllähän sellainen on, mutta mitä sillä …

Professori urheilukentällä

Olen tehnyt pitkään töitä urheilutoimittajana. Siinäpä yksinkertainen toteamus. Jostain syystä lauseen kertominen aiheuttaa suomalaisessa ja amerikkalaisessa keskustelukumppanissa hämmästyttävän erilaiset reaktiot. Suomessa ihmetellään, jos kuka tahansa hyvin koulutettu, terävä ja taitava toimittaja kirjoittaa työkseen urheilusta eikä jostain huomattavasti tärkeämmästä.

On outoa olla paras

”Tämä on Laura. Hän on sieltä maailman ykkösmaasta, Suomesta.” Näin italialaiskollega esitteli minut Oxfordissa. Hätkähdin, naurahdin, mietin nokkelaa vastausta. Sitten tajusin italialaisen olevan tosissaan. Ja vielä italialaisen! Ei siitä ole kuin muutama vuosi, kun Silvio Berlusconi haukkui suomalaista ruokaa, ja moni suomalainen oli salaa samaa mieltä: ehkä Italia todella ansaitsee EU:n elintarvikeviraston, tälle päihderiippuvaiselle insinöörikansalle …