Kirjailijan, tietokirjailijankin, tapaaminen muuttaa suhdetta hänen kirjoihinsa. Täällä heitä tapaa. Yksi Oxfordin monista hyvistä puolista on kovatasoisten vierailijaluennoitsijoiden jatkuva virta. Kollega Jussi Pullinen kirjoitti 20. tammikuuta HS.fi-verkkosivuilla julkaistussa kolumnissaan ”Länsi uskoo liikaa Twitteriin” Jevgeni Morozovista. Tekstiä oli mukava lukea, sillä Morozov oli käymässä täällä juuri päivää ennen sitä. Timothy Garton-Ash johti puhetta ja John Lloyd …

Lapsuudessani juostiin pitkin maita ja mantuja, seikkailtiin metsissä, kiipeiltiin kallioilla ja tultiin illalla sisälle vasta kun oli ihan pakko. Aika usein vaatteet olivat repaleisia ja polvet ja naama naarmuilla, mutta kukapa siitä välitti. Paitsi äiti joskus.  En tiedä, miten brittilapset noin keskimäärin solmivat suhteen luontoon, mutta ainakin ne lapset, jotka sattuvat ulkoilemaan Oxfordin yliopistopuistossa, oppivat …

Viikon sisään kohdalleni sattui kaksi isoa joukkohurmiota. Ensin sain liput kuin puoli sattumalta amerikkalaisen jalkapallon ratkaisuotteluun Seattlessa, vastakkain olivat Seattle Seahawks ja New Orleans Saints. Vain pari päivää sen jälkeen presidentti Barack Obama piti puheen Tusconin-joukkomurhan uhrien muistotilaisuudessa.  Pelin näin livenä, presidentin puheen ruudulta, mutta jälkihurmiota toki myös livenä. 

Kampuskaupunkini on ollut viime viikot kovin hiljainen. Opiskelijat jättäneet kaupungin lomiensa ajaksi, monet ravintolat sekä kaupat ovat sulkeneet ovensa ja kampus on ollut suorastaan aavemainen. Nyt paluu arkeen on alkanut. Opetus alkaa ensi viikolla, mutta monet opiskelijat tekevät taustatyötä kurssejaan varten jo nyt. Alkava lukukausi onkin erityisen stressaavaa aikaa etenkin keväällä valmistuville journalisteille.

Tehdään nyt aivan aluksi yksi asia selväksi: En kaipaa Helsingin saati Oxfordin syys- ja talvisäitä. Loput vuodenajat saattavat parhaassa tapauksessa menetellä.  Muutenkin olen viime aikoina pohtinut molempien maitteni ja kotikaupunkieni kaipuun kohteita.