Kiina muuttuu lujaa, tämä tiedetään. Mutta kiinalaiset muuttavat maailmaa vauhdikkaasti myös Kiinan ulkopuolella. Kiinalaisten jätti-investoinneilla rakennellaan teitä, siltoja ja rautateitä eri puolille Afrikkaa. Atlantin toiselle puolella Nicaraguassa aloitellaan Panaman kanavan kilpailijan rakentamista kiinalaisrahalla. Pohjoismaissa taas muistetaan hyvin kiinalaismiljardööri, joka havitteli Islannista parin sadan neliökilometrin kokoista maapalaa. 

Jättiprojektit näkyvät mediassa, mutta kaipaisin juttuja myös pienemmästä liikkeestä, vaikkapa asuntokaupoista. Kiinalaiset ostivat toissavuonna kiinteistöjä ulkomailta 37 miljardin dollarin edestä. Summa nousee 220 miljardiin vuonna 2020, arvioi Juwai-niminen firma, joka auttaa kiinalaisia ulkomaan asuntokaupoissa.

Olin äskettäin kuuntelemassa Juwain esitelmää Shanghain ulkomaisten kirjeenvaihtajien kerholla. Firmalla ei näytä olevan pulaa maksukykyisistä asiakkaista: Juwain verkkosivuilla käydään kuukausittain 2,5 miljoonaa kertaa. Mannerkiinalaisten ostajien keskimääräinen budjetti on 2,6 miljoonaa dollaria ja kauppojen keskihinta runsaat 930 000 dollaria.

Juwain perustajajäsen Simon Henry muisteli asiakasta, joka ”ei tahtonut hemmotella tytärtään liikaa”, ja rajasi opiskeluasunnon budjetin siksi viiteen miljoonaan dollariin. Toinen oli ilmoittanut, että budjetti olisi 350 000 dollaria, kiinteistön sijainnilla ei olisi väliä, kunhan siellä ei olisi ”liian kuuma”.

Kiinalaisia vetävät ulkomaiden kiinteistömarkkinoille tavallisimmin halu sijoittaa, muuttaa ulkomaille tai hankkia lapsille koti opiskeluiden ajaksi. Eniten kauppoja tehdään Yhdysvaltoihin, Australiaan, Kanadaan, Britanniaan ja Singapore. Kiinnostus Eurooppaa kohtaan lisääntyy, Juwai arvioi.

Henryn mukaan kiinalaisten ostosreviiri laajenee matkailureittien mukana. Käydään lomalla, ihastutaan maisemiin, sitten tulee mieleen, että voisiko täältä hankkia asunnon. Henry huomautti, että vain muutamalla prosentilla kiinalaisista on passi. Potentiaalia siis riittää. ”Kiinalaiset näkevät maailman laajenevina mahdollisuuksina”, hän sanoi.

Tästä kuullaan vielä. Juwain materiaaleista näki, että Suomikin kiinnostaa kiinalaisia.

X X X

Toinen lukukauteni Fudanissa alkoi yliopistolla viimeinkin tämän kuun alussa. Tunsin jälleen lievää neuvottomuutta kurssitarjontaa katsellessani; niin paljon kaikkea kiinnostavaa! Lopulta valitsin lukujärjestykseeni kursseja Kiinan finanssijärjestelmästä, Itä-Aasian poliittisesta taloudesta ja Kiinan taloudellista ulkopolitiikasta. Lisäksi opiskelen kieltä ja kulttuuria, ja kalenteriin on merkitti esitelmän pito kristinuskon noususta Kiinassa.

Professoritkin vaikuttavat lupaavilta. Suosikkini komensi meitä toisella luennollaan tutkimaan ministeriöiden verkkosivuja. Menkää suoraan lähteille, älkääkä tyytykö lukemaan lehtiä, hän neuvoi. Professori oli selvästi närkästynyt siitä, ettemme kyenneet tunnistamaan Kiinan ylintä johtoa kasvojen perusteella kovinkaan pitkälle. ”Teidän täytyy tietää, kuka on kuka”, hän puhisi.

Minä ajattelin, että ainakin päätös keskiviikkoaamun luennosta olisi helppo. Täällä istuisin.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kaksisataa uutta miljönääriä - 27.07.2015
• Selitä Kiinan rahoitusjärjestelmän erityispiirteet - 05.06.2015
• Uskonnoton mutta maailman kristityin? - 24.04.2015
• Ilotulitteita aamukahvilla - 25.02.2015
• Shanghaista riisiviljelmille - 20.01.2015
• Toisin ajateltuja takkeja - 14.11.2014
• Mitä jos Kiina jatkoi löytöretkiään? - 10.10.2014