Twiittaa ensin, tarkista jälkeenpäin
Jokaisen lukukauden päätteeksi täällä Oxfordin yliopiston Reuters instituutissa kuullaan lähtevien Journalist fellowien esitykset omista tutkimuksistaan. Meidän suomalaisten vuoro on tämän, eli kolmannen lukukauden lopussa.
Toisen lukukauden päätteeksi kuulimme neljän fellow’n esitykset. Aiheet vaihtelivat, mutta sosiaalinen media oli jollain tapaa mukana kolmessa tutkimuksessa.
Italialainen Nicola Bruno oli tutkinut miten mediaorganisaatiot käyttivät sosiaalista mediaa lähteenä Haitin maanjäristyksen yhteydessä. Foreign Policy lehti kutsui järistystä ”ensimmäiseksi Twitter-luonnonkatastrofiksi”.
BBC, Guardian ja CNN kaikki käsittelivät paikan päältä lähetettyjä Twitter-viestejä eri tavoin.
BBC:n lähestymistapaa Bruno kutsui ”keskitetyksi”. Sosiaalista mediaa seurataan User generated content -deskissä. Kun kiinnostava twiitti löytyy, BBC ottaa sen kirjoittajaan yhteyttä ja kysyy antaisiko tämä haastattelun. Kuvia käytetään, kunhan niiden metadata on tutkittu kunnolla.
Ensin varmistetaan, sitten vasta julkaistaan.
Guardianilla on ”hajautettu” lähestymistapa. Sosiaalista mediaa ja keskustelua seurataan kaikissa deskeissä. Guardianin uutisissa lähteet ja tiedot varmistetaan ennen julkaisua. Liveblogeissa sen sijaan nopeus on tärkeämpää. Lukijan kanssa on ikään kuin tehty niiden kohdalla erilainen sopimus luotettavuudesta.
Kaikkein aggressiivisin strategia kolmesta Brunon tutkimasta organisaatiosta oli CNN:llä. CNN julkaisee sivua ireport.cnn.com, joka muistuttaa enemmän Youtubea kuin CNN:ää. Vain osa aineistosta tarkistetaan. Muissa on mukana varoitus, että videoklippiä ei ole editoitu eikä faktoja tarkistettu. Televisioon päätyvän aineiston CNN tarkistaa, mutta verkossa CNN:n linja on siis ”twiittaa ensin, tarkista jälkeenpäin”.
BBC on Brunon mukaan näistä kolmesta luotettavin. Guardian liveblogeissaan ja CNN verkossa priorisoivat nopeutta. CNN varsinkin haluaa pitää yllä imagoa ensimmäisenä uutisen äärelle ehtivänä mediana.
Kiinnostavaa oli, että ensimmäisen vuorokauden aikana Haitin järistyksen jälkeen kaikki kolme käyttivät paljon paikalla olevia sosiaalisen median lähteitä. Vain harva niistä tarkistettiin. Viikon kuluttua, kun omat kirjeenvaihtajat olivat ehtineet paikalle, sosiaalisen median käyttö romahti.
Oliko tämä oikea päätös?
Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit
- Vieraan äänellä - 31.01.2011
- Mitä opin tänään - 01.11.2010
- Yhden koululaisen tarina otsikoiden takaa - 27.09.2010
Kirjoitus Nicola Brunon tutkimuksesta New York Timesin syndikoimassa GigaOm-blogissa.
http://www.nytimes.com/external/gigaom/2011/05/06/06gigaom-how-social-media-creates-a-rough-draft-of-history-77364.html?partner=rss&emc=rss
Mielenkiintoinen juttu ja hyvä tutkimuksen referaatti. Nuo johtopäätökset eri toimijoiden strategioista tuntuvat intuitiivsesti aika osuvilta.
Mutta sitten tuohon kysymykseesi toimintamallin muutoksesta alkuvaiheesta siihen kun omat toimittajat ovat paikalla. Kehityskulku on luonnollinen eikä se liity edes suoraan sosiaaliseen mediaan; näin toimittiin aikaisemminkin. Kun jossain puhkesi kriisi, ensiuutisointi tehtiin sekalaisten kirjeenvaihtajien ja paikallisten senttareiden avulla, sitten uutisorgaanien oma väki ehti paikalle ja alkoi raportoida. Samoja kirjeevaihtajia ja senttareita saatettiin edelleen käyttää käsinä ja jalkoina, mutta nimi jutuissa vaihtui.
Osittain kyse on varmaan uutisorganisaation halusta antaa uutisille autoritatiivisuuden leima: onhan juttu tietysti luotettavampi jos sen takana on Anderson Cooper kuin joku no-name paikallinen. Etenkin angloamerikkalaisessa journalismissa on vahva auteur-kulttuuri; vähintään yhtä tärkeä kuin uutinen on se, kuka uutisen kertoo. Tai miten muuten voidaan selittää Christiane Amanpourin 2 miljoonan taalan vuosipalkka?
Osittain kyse on myös reportterien omasta egosta ja tarpeesta tehdä itsensä tärkeiksi. Orla Guerinin olisi vaikea perustalla olemassaoloaan, jos uutiset voitaisiin kerätä twiiteistä Lontoossa.
Ei tilanne toki aivan näin mustavalkoinen ole, mutta selvästi uutismaailma on heräämässä, joskin hitaahkosti, entistä nopeampaan ja hyperlokaaliin tiedonvälitykseen. Ne toimijat, jotka osaavat ratkaista tämän yhtälön hyvin, voittavat.
Itse uskon BBC:n tai The New York Timesin kaltaiseen toimintamalliin, jossa tarkkuus, syvyys ja analyyttisyys on tärkeämpää kuin nopeus ja raflaavuus.
Cheers,
Jussi
PS. En vastannut ensimmäisellä tai toisella kerralla väärin roskapostikysymykseen; vastasin vain eri tavalla kuin järjestelmä odotti. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa ;-)
PPS. Nyt alkaa tuo roskapostisuotimesi oikeasti ketuttaa. Vastaukseksi ei kelpaa ”Kymmenjärjestelmässä yhdeksän”, ”Yhdeksän” tai ”yhdeksän”.