Olipa kerran tosi-tv-tähti ja miljardööri, joka päätti ryhtyä Yhdysvaltain presidentiksi. Hän matkasi tornistaan kolkuttamaan Valkoisen talon ovia ratsastaen uskollisella kumppanillaan, Medialla, joka auttoi häntä kaikissa käänteissä.

Ei voi olla totta, sen pituinen se. Paitsi että tottahan se on.

Donald Trumpin nousu republikaanien presidenttiehdokkaaksi on amerikkalaiselle medialle itsetutkiskelun paikka. Trump yllätti median housut kintussa. Journalistit eivät tienneet, miten reagoida, kun presidenttiehdokas ei noudattanutkaan normaaleja käyttäytymissääntöjä, vaan valehteli ja hyökkäsi ihmisiä, kokonaisia kansanryhmiä ja mediaa vastaan.

Trumpin erityisesti kaapeliuutiskanavilla esivaalien aikaan saama ilmainen julkisuus on ainakin osasyy siihen, että hänestä tuli äänestäjien keskuudessa varteenotettava presidenttiehdokas. Taantuvien katsojalukujen kanssa taistelevat kaapelikanavat ottivat miljardöörin avosylin vastaan, koska tiesivät hänen lausuntojensa keräävän takuuvarmasti katsojia. Esimerkiksi UCLA:n tutkijat John Sides ja Lynn Vavreck ovat osoittaneet, että Trump sai uutismedioissa selkeästi enemmän julkisuutta kuin muut republikaaniehdokkaat ja että uutisoinnin määrä näkyi myös kannatuslukujen kasvuna.

Amerikkalaismediaa voi suomia myös siitä, että Trumpia ei otettu vakavasti. Medialla ei ole enää kosketusta osaan kansasta samaan tapaan kuin Suomessa; toimittajat pyörivät omassa ylemmän keskiluokan ja korkeakoulutetun väen kuplassaan. Sitä kansanosaa, johon Trumpin nativistiset ja populistiset lausunnot parhaiten purevat, ei toimitusten palavereissa pahemmin näy. Koska Trumpin mahdollisuuksiin ei uskottu, uutisoinnissa keskityttiin hänen uusimpiin möläytyksiinsä sen sijaan, että journalistit olisivat tutkineet miehen ja hänen bisneksiensä taustoja ja selventäneet onko hänellä tarpeeksi kokemusta ja asiantuntemusta presidentiksi. Samaan aikaan muille republikaaniehdokkaille annettiin huutia.

Osa kunniasta on toki annettava Trumpille itselleen. Trump käyttää äärimmäisen taitavasti hyväkseen sekä perinteistä että sosiaalista mediaa ja pyörittää twiiteillään uutiskoneistoa mennen tullen.

Jotkut ottivat käyttöön radikaalejakin keinoja. Esimerkiksi nettijulkaisu the Huffington Post ei suostunut julkaisemaan Trumpia koskevia uutisia aluksi muualla kuin viihde-sivullaan. Kun uutisointi oli pakko siirtää politiikan puolelle, kaikkiin Trump-uutisiin päätettiin liittää huomautus, jossa todettiin miehen olevan muun muassa valehtelija ja rasisti, joka haluaa estää muslimien pääsyn maahan.

–        Hän ei ole normaali ehdokas eivätkä nämä ole normaalit vaalit. Journalistien on noustava vastarintaan, perusteli the Huffington Postin entinen toimituspäällikkö Danny Shea, kun haastattelin häntä aiheesta.

Sittemmin muukin media on alkanut tonkia Trumpin taustoja ja tarkistaa sanomisten todenperäisyyttä; faktantarkistajilla riittää näissä vaaleissa töitä. Suurin osa äänestäjistä on kuitenkin jo päätöksensä tehnyt. Trumpin kannattajille median toiminta on vain todiste journalistien epärehellisyydestä ja Trumpin vastaisuudesta.

Vastaehdokas Hillary Clintonkaan ei ole puhdas pulmunen sähköpostikohuineen. Clintonin taakkana on vuosikymmenien painolasti. Hän kilvoittelee Valkoisen talon kaikkien aikojen vihatuimman presidentin puolison tittelistä yhdessä Michelle Obaman kanssa, eikä suosio ole noussut omaa poliittista uraa edistäessä. Clintonin koetaan olevan salaileva, robottimainen, laskelmoiva. Osa äänestää Trumpia vain siksi, ettei halua antaa ääntään Hillarylle.

Trumpin kannattajat kertovat myös arvostavansa sitä, että mies pitää amerikkalaisten puolta eikä hyysää muita. Se, miten kultalusikka suussaan syntynyt miljardööri on onnistunut vakuuttamaan niin monet siitä, että hän on tavallisten kansalaisten asialla, on vuosisadan silmänkääntötemppu. Eliittiä hän on, vaikkei poliittista eliittiä.

Yhdysvaltoihin muuton yksi suurimmista yllätyksistä olikin se, miten paljon lokaa niskaansa molemmat ehdokkaat julkisuudessa saivat. Suomessa vaaliuutisoinnissa oli ainakin kesällä vain yksi pahis: Donald Trump. Täällä tuli heti selväksi, että vastakkain ovat kaikkien aikojen vihatuimmat ehdokkaat. Heistä toinen on meriiteiltään kaikkien aikojen pätevin, toinen kaikkien aikojen epäpätevin presidenttiehdokas.

Amerikkalaiset ovat muuten yllättävän huolestuneita siitä, mitä heistä maailmalla Trumpin takia ajatellaan. Olen muistuttanut heitä Euroopassa suosiota kasvattaneesta äärioikeistosta ja Brexitistä, joissa molemmissa on kaikuja Trumpin ”oman maan ja kansalaisten asiat etusijalle” -tyyppisestä retoriikasta. Eurooppalaisten ei kannata ylenkatsoa amerikkalaisia ja Trumpin suosiota, kun omassa kotipesässäkin on tekemistä.

Trump on ollut kuin huumetta sekä medialle että yleisölle. Varsinaista vaalipäivää edeltävällä viikolla alkaa kuitenkin näkyä kisaväsymystä. Tarina halutaan jo saattaa päätökseen.

Los Angelesista kansainväliseksi menestykseksi ponkaissut chat-sovellus Snapchat juhlisti ensimmäistä presidentinvaaliväittelyä omalla filtterillään. Pakkohan sitä oli kokeilla.

USC Annenberg järjesti jokaisen presidentinvaaliväittelyn aikaan kisakatsomon, jossa ehdokkaiden suorituksia tuijotettiin jättiscreeniltä. Ennen varsinaista h-hetkeä tulevaa ennakoitiin paneelikeskusteluissa. Opiskelijoita houkuteltiin paikalle ilmaisella pizzalla. Liki tuhannen opiskelijan joukossa oli yksi, joka oli uskaltautunut laittamaan päälleen Donald Trumpin paidan.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Verkostoitumisen taidosta ja suomalaisesta itsetunnosta - 04.04.2017
• Viisi asiaa, jotka paljastavat, että olet asunut Kaliforniassa yli puoli vuotta - 28.02.2017
• Tältä näyttää Trumpin Yhdysvallat - 31.01.2017
• Se aika vuodesta - 02.01.2017
• Valeuutisia ja vihapuhetta Trumplandiassa - 29.11.2016
• Kuinkas sitten kävikään - 09.11.2016
• Pihalla - 30.08.2016