Stipendivuosi lähenee loppuaan ja mietin luonnollisesti elämänmuutoksia, joita Berliinissä asuminen on tuonut. Yksi parhaimmista on ollut helppo,edullinen ja monipuolinen mahdollisuus toteuttaa eräälaista elämän filosofiaani ”Ice-cream is the way forward”; jäätelössä on tulevaisuus tai jäätelö vie eteenpäin.

Motto sai alkunsa jo opiskeluaikoinani, kun tylsinä hetkinä söin opiskeluntoverini kanssa jäätelöä päivän piristykseksi. Vähitellen totesin, että tämä arjen ilo todellakin piristi päivääni. Miksi syödä jäätelöä vain juhlapäivien erikoisuutena, kun se voi olla iloinen osa joka päiväistä elämääni?

Berliini on osoittautunut aarreaitaksi jäätelön ystävälle. Jäätelökahvilakausi kestää syksyllä ainakin lokakuuhun saakka. Keväällä se käynnistyi maalis- ja huhtikuun aikana. Pienet jäätelökioskit talojen kivijaloissa ovat somia pikkupuoteja, joissa jokaisessa on oma tunnelmansa ja sen lisäksi omat jäätelölaatunsa. Olenkin parantanut elämänlaatuani pyrkimällä ostamaan pienen jäätelöpallon lähes aina jätskipuodin ohittaessani. Olen myös oppinut kantamaan aina mukanani laktoosia pilkkovia tabletteja.

Kyllähän Suomessakin on aktiivinen jäätelökioskikausi. Mutta jäätelömotostani huolimatta olen joutunut usean vuoden ajan boikotoimaan Suomen jäätelökioskeja. Muistan liian hyvin lapsuudesta, että jäätelöpallo maksoi 5 ja 6 markkaa, nykyinen 2,50 euron hinta on mielestäni aivan kohtuuton. Lisäksi kun Valio vielä myytiin Nestlelle pahoitin mieleni, ja vaikkei boikotti flashmobbien aikakautena olekaan muodikasta, en ole ostanut kalliita ylikansallisia jäätelöitä, vaikka ne kuinka olisivat piristäneet päivääni. Niin, jätksipallo Berliinissä maksaa 0,90 senttiä tai 1 euron.

Asiakkaita Berliinin jätskipuodeissa näyttää riittävän aina. Iltapäivällä tunnelma on villi ja virkeä, kun päiväkodeista palaavat lapset parveilevat vanhempiensa kanssa jätksipuodin ympärillä. Iltamyöhällä penkeillä istuskelee jäätelöpallojensa kanssa iltakävelyllä olevat pariskunnat.

Talvikaudella löysin ilokseni lähikaupan pakastimesta Casablanca, Von Winde Verweht ja Doktor Schiwago –jäätelöitä. Mahtavaa! ”Jäänkylmä elokuvaromanssi lumenvalkoisesta mascarpone- ja sitruunajäätelöstä, hienolla vodka-sitruunakastikkeella ja pienillä valkosuklaahiutaleilla höystettynä”. Makujen lisäksi elokuvien tuoma lisäarvo kasvatti jäätelönautintoa huimasti. Hetken aikaa jo haaveilin urasta jäätelöbrändääjänä.

Arkikäyttäjän jäätelönautinnot ovat kuitenkin toistaiseksi riittäneet. Suosikikseni on muodostunut pieni jäätelökioski nimeltä Hokey Pokey. Nimi tarkoittaa uusiseelantilaista vaniljajäätelöä, jossa on pieniä hunajatoffeepalasia, tätä löytyy myös paikan valikoimasta. Hokey Pokeyn on perustanut Ritz Carltonissa kouluttautunut nuori kondiittori, uusa jäätelömakuja on lähes viikoittain tarjolla. Yhdellä kertaa valittavana on reilua kahtakymmentä jäätelösorttia. Berliinissä elämänlaatuani ovat parantaneet esimerkiksi jäätelömaut belgialainen suklaa, sisilialainen pistaasi, intialainen mango, sitruuna-kanelisorbetti ja valkosuklaa-tonkapähkinäjäätelö hunajasuklaatoffeella.

Marija Skara

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Turvallista pyöräilyä Berliinissä - 21.05.2012
• Avointa Guggenheim-keskustelua Berliinissä - 11.04.2012
• Tasa-arvoa Arabikeväässä - 07.03.2012
• ”Taviksia” teatterissa - 20.12.2011
• Rahapeliä teatterissa - 01.11.2011