Palkittu runonlausuja

24.10.2017
In: Fudan
Avatar photo

Mikko Knuuttila

Mikko Knuuttila opiskelee lukuvuoden 2017–2018 Fudanissa, Shanghaissa kiinalaista yhteiskuntaa, historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta.

Turkkalainen metodi kiinanopiskelussa johti yllättävään menestykseen Fudanin yliopiston runonlausuntakilpailussa.

Opiskelen tänä syksynä mandariinikiinaa kahdessa paikassa: yliopiston tarjoamalla alkeiskurssilla ja yksityisessä GoEast-kielikoulussa, jonka toimitilat ovat kampuksen kupeessa.

Moni aiempi HS-säätiön stipendiaatti oli suositellut GoEastia minulle, ja nyt ymmärrän miksi. Opinnot siellä eivät ole edullisia, maksan neljästä oppitunnista viikossa syksyn aikana reilut 800 euroa, mutta opetuksen laatu on aivan toista kuin yliopiston kurssilla.

GoEastissa opetus on viiden hengen pienryhmässä, jossa kurssitovereitani ovat australialaiset Brittney ja Stewart sekä meksikolaiset Ariana ja Manuel. Aussipariskunta työskentelee Shanghaissa IBM:n palveluksessa ja on erittäin motivoitunut oppimaan kieltä. Meksikolaiset ovat finassialan opiskelijoita Fudanin yliopistosta ja myös innokkaita kiinanopiskelijoita. Opettajamme Michael on energinen, kannustava ja innostunut. Hän on vähän päälle kolmekymppinen, mutta kuitenkin jo kokenut opettaja.

Yliopistossa sen sijaan opetus tapahtuu noin 30 hengen ryhmässä, josta valtaosa on nuoria pohjoisamerikkalaisia vaihto-opiskelijoita. Opettajamme Chancyn päivätyö on laitoksemme kv-toimistossa, eikä hän vaikuta olevan järin kokenut pedagogi.

Chancyllä on suuria vaikeuksia saada takarivissä hölisevät, ensimmäistä kertaa elämässään ulkomailla olevat vaihtarit hiljaiseksi eikä tuntien sisältö juuri auta asiaa.

Kaksi ensimmäistä opetuskertaa käymme läpi kiinan kielen äänteitä. Tämä on toki tärkeää perustaa kielen oppimiselle, mutta turhauttaa kurssitovereitani, jotka ovat Shanghaissa vain lukukauden ja haluaisivat oppia arkielämää helpottavia sanoja ja lauseita.

Ensimmäisellä oppitunnilla mieleeni juolahti muisto Jouko Turkan Seitsemästä veljeksestä, Chancy oli kuin Edvin Laine lukkarina: osoitteli karttakepillään kirjaimia piirtoheitinkalvolta ja vaati meitä toistamaan perässä a, á, â, à, au, áu, âu, áu. Harva tuli tästä kuorolausunnasta hullua hurskaammaksi, ja levottomuus sekä taustahäly luokassa kasvoivat minuutti minuutilta.

Tunnin lopuksi Chancy kaivoi esiin kaksi Tang-kauden (vuodet 618-907) aikaista lyhyttä runoa ja opetti meidät lausumaan ne käsiliikkeiden kera. ”Oodissa hanhille” matkimme hanhien kauloja ja ”Maatyöläisten arvostamisessa” pyyhimme hikeä otsiltamme.

Lopuksi Chancy kaivoi esiin kännykän ja sanoi videoivansa esityksen Fudanin yliopiston runonlausuntakilpailua varten. Pidin tätä vitsinä, kunnes seuraavan päivänä Chancyltä tuli viesti WeChatissa (Kiinan Whatsapp). Hän kertoi, että olimme selvinneet seuraavana tiistaina pidettävään loppukilpailuun, ja että tämä oli iso juttu ja suuri kunnia.

Kiinanryhmämme finaalin alla. Minä olen takarivissä kolmas vasemmalta.

Viikonlopun ja alkuviikon aikana Chancyltä tuli lisää viestejä, joissa hän korosti kilpailun tärkeyttä ja kuinka toivoi meidän nappaavan ykkössijan laitoksellemme. Runot saapuivat äänitiedostoina, joita piti ahkerasti harjoitella viikonlopun aikana.

Tiistaina puolitoista tuntia ennen kilpailua meidän piti kokoontua vielä kenraaliharjoitukseen tekemään esityksestämme täydellinen. Moni ryhmästä vetosi, että samaan aikaan oli opintoja, mutta Chancy vaati meitä paikalle, ja sopi opettajien kanssa poissaolojen korvaamisesta. ”Nyt taistellaan”, hän päätti kaikki viestinsä.

Kenraaliharjoitus sujui yhtä levottomasti kuin oppitunnitkin, ja mietin itsekseni, kuinka nolo esityksestämme tulisi. Harjoitellessa aloitimme lausumisen aivan eri aikaan ja loppukumarruksetkin menivät pahasti pieleen.

Treenin jälkeen kävelimme lyhyen matkan journalismin laitokselle, jossa kilpailu pidettäisiin. Siellä odotti täysin varusteltu tv-studio, viimeisen päälle pukeutuneet juontajat ja joukko muita kilpailijoita valmistautumassa omiin esityksiinsä.

Moni joukkueestamme koki pahaa ramppikuumetta katsellessaan ympärilleen. Muut kilpailijat vaikuttivat olevan tosissaan, he olivat pukeutuneet kisaa varten parhaimpiinsa ja osasivat selvästikin puhua kiinaa. Tv-valot loistivat ja kamerat kuvasivat. Minua tilanne lähinnä huvitti. Tulisipa osallistuttua kerran elämässä runonlausuntakilpailuun.

Olimme ensimmäisenä vuorossa, joten marssimme lavalle ja aloitimme esityksemme. ”Oodi hanhille” alkaa siten, että sana hanhi toistetaan kolmesti. Kiinaksi hanhi on é. Se lausutaan yä. Minun oli vaikea pitää naama peruslukemilla joukkokakistellessamme lavalla, mutta onneksi homma oli nopeasti ohi ja pääsimme lähtemään.

Runoa lausumassa. Minä olen takarivissä ensimmäisenä vasemmalla.

Illalla yllätyin todella, kun sain viestin siitä, että olimme sijoittuneet finaalin 18 osallistujan joukosta toiseksi. Seuraavalla kiinan tunnilla Chancy hehkui tyytyväisyyttä, ja koulun verkkosivuillekin päätyi iso kuva meistä.

Jäin miettimään, oliko tämä saavutus sellainen, joka pitäisi lisätä ansioluetteloon. Toinen sija kiinankielisten runojen lausuntakilpailussa Fudanin yliopistossa, Shanghaissa kuulostaa aika hyvältä.

Kilpailusta saimme palkinnoksi komeissa punaisissa kansissa olleet diplomit ja kirjan Tang-kauden parhaita runoja.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

Leave a Comment