Onneksi oli ruotsiakin

02.01.2015
In: Berlin
Avatar photo

Elina Valkonen

Elina Valkonen opiskeli Freie Universität Berliinin Europäische Journalisten Fellowship -ohjelmassa lukuvuoden 2014 - 2015.

Kun arkikieli muuttuu kuin veitsellä leikaten suomesta saksaan, on kokemus yllättävän fyysinen. Muutama ensimmäinen viikko umpisaksalaisessa ympäristössä meni siivillä, mutta sumussa. Hyvä jos illalla kokopäiväisen saksan kuulemisen, ymmärtämisen ja tuottamisen jälkeen jaksoi nimensä muistaa. Pian onneksi helpotti. Pitkään uinunut saksantaito vaati sokkihoitoa herätäkseen. Syksyn aikana olen taputellut itseäni selkään siitä, että olen jaksanut tankata saksaa peruskoulun kahdeksannelta asti. Tyytyväinen olen ollut myös siitä, että ruotsi alkoi jo vuotta saksaa aikaisemmin. Tiesittekö, että ruotsissa ja saksassa on paljon samankaltaisia sanoja?  

Saksankurssini on antoisimpia hetkiä viikossani. Ei vain siksi, että Freie Universitätin kielenopetus on mielestäni laadukasta, vaan myös siksi, että pääsen sukeltamaan runsasta vuosikymmentä nuorempien kohtavalmistuvien maailmaan – eritoten heidän kieltenoppimistaustaansa. Ihailen hollantilaisten itsevarmaa esiintymistä, italialaisten kohteliaisuusmuotojen hallintaa, ranskalaisten argumentaatiokykyä. Bella figurat ja debattikulttuuriperinteet paistavat heistä ja erottavat heitä, mutta yksi yhdistää heitä: kielitaitoisuus. Usein paras yhteinen kieli on jokin mielikuvituksellinen yhdistelmä, kuten venäläis- ja italialaistutuillani, jotka kommunikoivat keskenään espanjaksi.

Suomalainenkin sujuttelee, mutta oikeastaan vain englanniksi. Kolmannen kotimaisen suullisesta osaamisesta lienee kiittäminen muuta kuin kielioppia tuijottavaa koulujärjestelmää. Kuten kielentutkija Janne Saarikivi kirjoitti (Kysymys pakkoruotsista on typerä, HS 1.2.2014), suomalainen kieliosaaminen painottuu voimakkaasti englantiin, koska yhteiskuntamme on läpeensä sen kyllästämä. Kielikouluttaja EF:n marraskuun puolivälissä julkaiseman selvityksen mukaan suomalaiset ovat maailman neljänneksi parhaimpia ei-natiiveja englanninpuhujia. Vuosittain julkaistava ranking tehtiin tänä vuonna 63 maan ja 750 000 kielenoppijan perusteella. Edelle menivät vain Tanska, Hollanti ja Ruotsi. 

Hyvä englannintaito on toki meille tärkeää, mutta mainittavaa hyötyä siitä ei saksalaisessa arjessa ole. Täällä dubbaus on oma teollisuudenalansa. Englantia kuulee lähinnä turistialueilla, laululyriikoissa ja Voice of Germanyn suomalaistuomarin Samu Haberin denglischissä. Kaupan kassalla, lääkärissä ja nettioperaattorin puhelinpalvelussa sitä ei puhuta, testattu on. Saksa on siitä oivallinen kielikylpymaa, että täällä asuessa on käytännössä pakko puhua saksaa, osasi sitä kunnolla tai ei. 

Saksa oli EF:n selvityksessä kymmenes. Saksalaisen tilastopalveluyrityksen Statistan tänä vuonna julkaiseman kyselyn mukaan maan noin 70 miljoonasta saksanpuhujasta vajaat 9 miljoonaa kokee englannintaitonsa erinomaiseksi, runsaat 20 miljoonaa melko hyväksi. Hieman vajaat 40 miljoonaa eli yli puolet kokee taitonsa vähäiseksi tai olemattomaksi. Kuitenkin Statistan vuoden 2012 selvityksessä lähes 40 miljoonaa saksanpuhujaa ilmoitti osaavansa sujuvasti myös yhtä vierasta kieltä. Valtaosa selittynee turkkilais- ja kreikkalaistaustaisilla maahanmuuttajilla, mutta loput jakautuvat suhteellisen tasaisesti muun muassa englannin, hollannin, ranskan, italian, puolan ja venäjän kesken. Vaikka saksa on periaatteessa kaikki mitä Saksassa tarvitsee, on EU:n talousveturin ja väkirikkaimman valtion kielimaisema silti rikas. 

Kielten rikkautta Suomeen kaipasi Saarikivikin, jo päiväkotitasolle. Hän ehdotti, että meillä myös hieman erikoisempienkin kielten kuten kiinan ja hindin natiivit voisivat kielikylvettää imukykyisimmässä iässä olevia pikkulapsia leikin lomassa. Siinä lapsi oppii kuin huomaamatta. Hedelmiä korjaisimme Saarikiven mukaan tulevana taloudellisena menestyksenä ja kansainvälisenä verkottumisena. Saarikivi räjäyttäisi pakkoruotsin käsitteen pirstaleiksi ja aloittaisi suomalaisen kielitaidon rakentamisen puhtaalta pöydältä ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kouluikään mennessä alttius omaksumiseen on jo heikentynyt, mutta ympäristöstä omaksutut asenteet ovat vahvistuneet.  

Saarikiven ehdotukselle ei voi kuin nyökytellä, varsinkin kun seuraa samanaiheista uutisointia Saksassa. Die Welt Online raportoi joulupäivänä, kuinka kaksikielisiä päiväkoteja on nyt Saksassa yli tuhat vuosikymmenen takaiseen runsaaseen 300:een verrattuna. Toki luku on pieni maan noin 80 miljoonaan asukkaaseen nähden, mutta artikkelin mukaan kasvamaan päin. Pontta kielikylpyjen kannattajat saanevat muun muassa tutkimuksesta, joka toteutettiin Baden-Württembergissä, Ranskan rajan läheisyydessä. 1990-luvun lopulla aloitetun saksalais-ranskalaisten päiväkotien lasten seuranta paljasti, että kielikylpypäiväkodin pienokaiset varttuivat kieliopinnoissaan hyvin menestyviksi nuoriksi.  

Englannin, ruotsin ja saksan jälkeen olen harrastellut omaehtoisesti ranskaa, espanjaa ja italiaa. Yhtäkään en voi sanoa puhuvani tai ymmärtäväni sujuvasti, mutta saksantunnillani huomaan, miten paljon hyötyä monen kielen alkeiden osaamisesta on. Vaikka me kaikki, suomalaiset, kiinalaiset, japanilaiset, puolalaiset, australialaiset, ranskalaiset, venäläiset, korealaiset, espanjalaiset ja italialaiset pänttäämme tunnillamme saksaa, sujuu toisen ymmärtäminen paljon paremmin ja useammalla tasolla, jos korva osaa hakea eri aksenttien seasta saksaksi tarkoitettuja sanoja.  

Suomessa ei saksaan juuri vapaaehtoisesti törmää, ellei ole intohimoinen tv-dekkarien ystävä. Ruotsi näkyy ja kuuluu Suomessa, sitä on kohdannut ja omaksunut kuin huomaamattaan ainakin tämän saksanoppijan iloksi. Ja onneksi meillä kotona ei koskaan puhuttu pakosta, ei ruotsin eikä minkään muunkaan oppiaineen yhteydessä.  

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

1 COMMENT

  1. äiti ja ope

    Blogissa on mielenkiintoinen kurkistus saksan kielikylpyyn, mutta pakkoruotsia on turha hehkutella, edes sivulauseissa. Sillä katkaisee yhteyden moneen lukijaan.

    Pakkoruotsi meillä todellakin on. Se on ainoa aine, jota luetaan peruskoulusta yliopistoon, mitään vastaavaa ei ole missään muualla. Kansalaisten enemmistön tukea sillä ei ole ollut päivääkään. Åbo Akademin tuoreen tutkimuksen mukaan 75% suomenkielisistä haluaa ruotsin vapaaehtoiseksi. Ahvenanmaalla jo suomesta tehtiin vapaaehtoinen.

    Englannin pakollisuudelle olisi hyvät perusteet, muttei ruotsin. Monikulttuurisuustutkijamme ja jopa ruotsinkielisen ajatushautomon Magman kanssa yhteistyötä tehnyt Pasi Saukkonen on muotoillut asian näin:
    – ruotsi voi avata muutamille suomenkielisille ovia, muttei kaikille,
    – englanti on lingua franca ja englannin sujuva taito (paljon koulutaitoa laajempi) on oleellinen tulevaisuudessa,
    – vahvin argumentti pakkoruotsia vastaan on se, että hyvin suuri osa opiskelijoista ei saa mitään hyötyä ruotsin opinnoistaan.

    Perheille, joissa kielitaito on kaikkein arvostetuin ominaisuus ja jossa lapset ovat oikeasti kielellisesti suuntautuneita, meillä on tarjolla jo kielikylpyä, kahta A-kieltä ja vielä tilanteesta riippuen B-kieliä – jo peruskoulussa. Kielipainotus on halukkaiden tavoitettavissa. Sen sijaan kaikkien kielikylvettäminen on kyseenalaista. Meitä on paljon vanhempia, jotka haluaisimme, että koulussa voisi tutustua enemmän luovuuteen sekä filosofiseen ja matemaattiseen ajatteluun.

    Toisille ei voi rakentaa pakkoja näin erilaisuutta henkivässä maailmassa.

    Oma lukunsa ovat oppimisvaikeuksia omaavat, joille oma äidinkielikin on ison työn takana. Itse olen luotsannut monialaisen kielen oppimisen haasteen omaavaa lasta ja nuorta läpi koulupolun ja voin vakuuttaa, että se mitä tarvitaan ei ole lisää kieliä vaan mahdollisuus korvata toinen vieras kieli oman äidinkielen lisäopetuksella. Samojen ongelmien kanssa painivat monet maahanmuuttajat, puolikielisyys on todellisuutta sekin.

    Minun on pakko puuttua tähän kielihehkutteluun siksi, että kieliongelmamme on periytyvä. Jos siis te, joille kielet ovat helppoja ja hauskoja, pääsette määräämään muidenkin opetuksesta, omat jälkipolveni ovat vielä suuremmissa vaikeuksissa. Kieliosaaminen ei kuitenkaan korreloi älyn, luovuuden tai yhteiskunnallisen intohimon kanssa. Sukuni on oikeutettu saamaan laajan yleissivistyksen tulevaisuudessakin, mutta kielipainotusta siihen ei kuulu.

    Kriittisin mutta ystävällisin terveisin
    eräs äiti ja opettaja

Leave a Comment