Mitä on berliiniläinen suurkaupunkilaisuus? Se vaihtelee, mutta on keskimäärin jonkinmoinen yhdistelmä sallivuutta, välinpitämättömyyttä ja mind your own damn business -asennetta. Elä ja anna toistenkin elää vallitsee erityisesti itäisessä Berliinissä kuten boheemissa ja kansainvälisessä Prenzlauer Bergissä. Siksipä onkin ollut häkellyttävää huomata, että tuota rentouden tyyssijaakin pystyy järkyttämään. Eikä siihen tarvittu kuin muuttoaallollinen svaabeja.  

Svaabiksi kutsutaan saksalaista, joka on syntyisin Baden-Württembergin ja Baijerin osavaltioissa sijaitsevalta, karkeasti Stuttgartin, Sveitsin pohjoisrajan ja läntisen Baijerin rajaamalta alueelta. Seutu kuuluu maan vauraimpiin. On autoteollisuutta, mutta myös maataloutta. Tyypillistä svaabia kuvaillaan usein säästäväiseksi, neuvokkaaksi ja itsetietoiseksi. Historiallisesti Svaabiaa voinee luonnehtia kieli- ja kulttuurialueeksi, joka on muinoin ulottunut Ranskan Vogeeseilta ja Alsacesta Lech-jokeen idässä, Karlsruhen tienoille pohjoisessa, Vorarlbergiin Itävallassa, Liechtensteiniin ja Sveitsin saksankielisiin alueisiin etelässä. Sveitsiläisen mielestä kaikki saksalaiset ovat svaabeja. Vähemmän hyväntahtoisten kertomusten mukaan näin on myös Puolassa, Makedoniassa ja Bulgariassa, kun sana toimii haukkumanimenä.

Miksi svaabit hiertävät Prenzlauer Bergissä? Alue on viime vuosina käynyt läpi demografista siirtymää. Taiteilijoiden ja sinkkujen suosikki on keskiluokkaistunut. Gentrifizierung käy tietyissä piireissä Berliinissä kirosanasta. Se on tarkoittanut alueen kansoittumista lapsiperheillä ja muualta muuttaneilla, jotka haluavat asua trendikkäänä pitämällään seudulla pääkaupungissa. Yksi voimakkaan kysynnän seuraus on ollut asuntojen hintojen ja vuokrien nousu. Edullisia koteja ei ole riittänyt kaikille. Joku voisi argumentoida, että kenties kyse on tavanomaisesta kaupunkimaantieteellisestä kehityksestä, jossa alueet vuoroin nousevat ja laskevat, kallistuvat ja edullistuvat. Lehtitietojen mukaan paikalliset ovat kuitenkin syytäneet vastuuta junantuomien, varakkaiden svaabien niskaan. On käytetty jopa sanaa svaabiviha. Arviolta noin 300 000 pääkaupungissa asuvaa svaabia lienevät toisaalta helppo kohde: paksu murre, perinteisyys ja svaabilainen munapasta eli Spätzle pistävät silmään luomukauppojen ja soijalattebaarien välistä tikun lailla.

Syntipukin etsintä meni pari vuotta sitten niin pitkälle, että varmistin moneen kertaan, ettei yksikään löytämistäni lehtiartikkeleista ollut kirjoitettu aprillipäivänä. Joulukuussa 2012 Prenzlauer Bergissä asuva SPD-poliitikko, entinen Saksan Bundestagspräsident eli eduskunnan puhemies Wolfgang Thierse soimasi svaabeja Berliner Morgenpostin haastattelussa. Lehden mukaan Thierse kummasteli, miksi hänen kotikulmiensa leipomo oli alkanut nimetä tuotteitaan ”svaabiksi” ”berliinin” sijaan. Hän myös valitteli, miten Berliinin rähjäisen romanttinen maine houkuttaa kaupungin köyhimmille alueille kuten juuri Prenzlauer Bergiin tai Kreuzbergiin kovapalkkaisia svaabimigrantteja. Ensin he Thiersen mukaan syrjäyttävät alueen aitoberliiniläisen asujaimiston ja sitten toivovat voivansa muuttaa seudun siistin ja vauraan svaabikylänsä kaltaiseksi.

Thiersen lausunnot saivat murskakritiikkiä, mutta tämä ei pannut kiihkolle pistettä. Svaabisota yltyi vähintäänkin koomisia piirteitä saaneisiin antisvaabisiin patsasiskuihin. Pian Thiersen ulostulon jälkeen patsas Kollwitzplatzilla tuhrittiin Spätzlellä. Thiersen silloisen asunnon kerrotaan sijainneen näköetäisyydellä. Toukokuussa 2013 svaabilaissyntyisen filosofi Hegelin patsas sai päälleen berliiniläiset Currywurstit. Tekijäksi ilmoittautui Svaabit ulos Berliinistä -ryhmittymä. Joulukuussa 2014 svaabilaiskirjailija Bertolt Brechtin patsas sotkettiin perunasalaatilla ja lihapullilla. Jossain välissä Free Schwabylon -nimellä kulkenut svaabien kannattajaryhmä ilmoitti alkavansa rakentaa suojakseen symbolista muuria svaabilaisen keittiön peruskivestä, lihatäytteisistä pastataskuista eli Maultascheneista. Ruokaiskut olivat kuitenkin pientä verrattuna natsihenkiseen ”Älä osta svaabilta” -tekstiin, joka spreijattiin svaabin omistaman kaupan oveen Rykestrassella. Sen alemmas ei monen mielestä olisi asiassa enää voitu vajota.

On jotenkin surkuhupaisaa, että tämä on todella mahdollista kaupungissa, jossa elää noin 190 eri kansallisuutta kaikkine lieveilmiöineen suhteellisen sulassa sovussa. Humoristisen puolen asiassa näki myös näyttelijä, komedienne Bärbel Stolz. Pari vuosikymmentä Berliinissä vaikuttanut syntymäsvaabi päätti etsiä itseironian keinoin, jos nyt ei ratkaisua, ainakin liennytystä Schwaben-Bashingiin. Die Prenzlschwäbin Manuela Schäuffele syntyi runsas vuosi sitten. Stolz postaa videoita Prenzlschwäbinin edesottamuksista YouTubeen ja Facebookiin. Nerokas hahmo yhdistelee sekä svaabien että Prenzlauer Bergin hipstereiden ynnä muiden stereotypioitujen ryhmien pahimpia kliseitä. Asia auennee parhaiten katsomalla pari pätkää ja tutustumalla Prenzlschwäbinin Facebook-sivuun. Saatuaan huomiota komiikallaan Stolz on vakavahenkisemmissä haastatteluissa tuonut esille muun muassa sitä, että Berliinin asuntotilanne on poliittisten päättäjien käsissä, ei asukkaiden vika. Stolzin panokselle keskusteluun on selvästi kysyntää. Muutama viikko sitten videoiden katselukerrat ylittivät jo miljoonan. Ehkäpä mehukasta riitaa on vaikeampi jatkaa, jos se alkaa sulaa yhteiseksi nauruksi.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• 304 päivän deadline - 27.07.2015
• Kuinka kissa pelastetaan puusta - 16.06.2015
• Ikisinuttelijan rouvavuosi - 25.05.2015
• Lähteminen kannattaa aina - 22.04.2015
• Valtakunta lattiakaivosta - 02.03.2015
• Cash only - 02.02.2015
• Onneksi oli ruotsiakin - 02.01.2015
• Tältä suomalainen näytti tänään - 08.12.2014
• Yksi kartta Berliiniin, bitte! - 28.10.2014