”Moni britti seisoo pysäkillä odottamassa, että bussi tulee. Kuskina on Nigel ja hän vie pois kaikesta pahasta. Jonnekin, missä kaikki on toisin.”

Näin kiteytti näkemyksensä kokenut pääkirjoitustoimittaja ensi kevään vaaliasetelmia arvioidessaan. Hän oli yksi vieraista, jotka kävivät syksyn kuluessa kertomassa ajatuksiaan politiikkaseminaarissamme.

Kokoonnuimme perjantai-iltaisin Nuffield-collegen nurkkahuoneessa, jossa tunnelma oli huomattavasti rauhallisempi kuin ulkona politiikan oikeilla taistelukentillä. Siellä Nigel Faragen johtaman Ukipin kasvava suosio nostaa kuohuja, jotka kaatoivat muutama viikko sitten mm. yhden Labourin nimipoliitikoista. Rouva meni vaalimatkallaan twiittamaan kuvan talosta, jonka pihassa seisoi valkoinen paku ja ikkunasta riippui useampi valkopunainen Yrjönlippu. Twiitti puoliltapäivin, some-kohu ”tavallisen kansalaisen”  ylenkatsomisesta, puoluejohtajan haukut ja eroilmoitus illansuussa. Labourilla ei ole varaa halveksia työtätekevää perusbrittiä tai Ukip tulee ja vie.

Nousevaa paniikkia näkyi myös perjantain poliitikkovieraissa. Useimmat keskustelut käytiin Chatham House- hengessä, mikä antoi vieraille mahdollisuuden puhua vapaasti ja meille tilaisuuden miettiä rivipolitiikon sielunmaisemaa.

Kaikki muu näyttäisi olevan Ukipin uhatessa kaupan paitsi oma jatkopaikka. Parhaiten mieleen on jäänyt konservatiivi-mp, joka kertoili olevansa valmis äänestämään Britannian ulos EU:sta lähinnä siksi, koska sillä näyttäisi olevan nyt vaalipiirissä kysyntää. Erohan on myös Ukipin eli itsenäisyyspuolueen keskeinen hanke.

Muuten monivuotisen Brysselin–kokemuksen omaava herra keskittyi lähinnä muistelemaan Tanskan pääministerin sinisiä silmiä.

Kaverin rehvakkaan itsevarmuuden perusta selvisi keskutelutuokiomme lopussa. Hänellä oli toukokuun vaaleja ajatellen tuore voitto alla.  Hän oli pannut kotikaupungissaan pystyyn some-kampajan bensan hinnan laskemiseksi. Alueen taantuva lehti tarttui innolla täkyyn, mikä tiesi ilmaista etusivu-julkisuutta kansanedustajalle. Arveli sen olleen edustajakautensa paras poliittinen manööveri, silmät hehkuivat  innosta kuin Minin takavalot.

Kävin puheen jälkeen erikseen kysymässä oliko bensan hinta laskenut. Oli se, muutaman pennyn, ehkä väliaikaisesti. Kaverille tämä näytti olevan sivuseikka, bonarithan oli jo hankittu. Nyt täytyisi enää miettiä oikea ajoitus sille irti-EU:sta ulostulolle.

Nigelin kaksikerroksisen bussin kyytiin on loppukaudesta loikannut jo pari tory-edustajaa, jotka ovatkin sitten pärjänneet täytevaaleissa.

Perjantaisessioidemme perusteella siihen kyytiin on vielä tungosta, eikä jono Westminsterin pysäkillä pysy yhtä ojennuksessa kuin täälläpäin yleensä.  Näyttää siis siltä, että toukokuussa hän tulee – bussilla.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Kaavuissa Isisin rannalla - 16.06.2015
• Flyygelin ympärillä - 06.05.2015
• Oxfordin aksentti - 25.03.2015
• Inhimillistä menoa - 10.02.2015
• Ääntä kohti! - 24.11.2014
• Hyvää 90-vuotispäivää, Sir David! - 30.10.2014