On ensimmäisen opintoviikon perjantai-ilta Columbian yliopiston journalismikoulussa. Suuri joukko toimittajia ja toimittajaopiskelijoita kokoontuu saliin kuulemaan koulun digitaalisen median johtajan, Sree Sreenivasanin, viimeistä luentoa yliopiston täysiaikaisena työntekijänä ennen hänen siirtymistään samaa nimikettä kantavaan tehtävään Metropolitan Museum of Artiin. Luennon aiheena on sosiaalisen median rooli ja käyttötavat toimittajan työssä. Kolmen tunnin aikana Sreenivasan luettelee hengästyttävän määrän erilaisia sivustoja, sovelluksia ja sosiaaliseen mediaan liittyviä vinkkejä aina tilastojen käytöstä Twitter-etikettiin saakka. Mahtuupa mukaan myös päivittäistä askelmäärää laskeva sovellus, joka on Sreenivasanin mukaan muuttanut hänen elämänsä – ainakin liikunnan suhteen.

Mitä opimme? Pyydä suosituksia LinkedInissä jo ennen kuin tarvitset niitä. Tarkista ihmisen henkinen tila Twitteristä ensin ja soita vasta sen jälkeen. Harkitse kuitenkin tarkoin, ennen kuin kirjoitat omasta henkisestä tilastasi. Tunne rajat. Jaa asiallista ja hyödyllistä sisältöä. Sosiaalinen media on työkalu, ei päämäärä.

Yhtenä maailman johtavista journalismikouluista Columbian Graduate School of Journalism on huomion keskipisteessä. Viimeisten vuosien aikana huomio ei ole ollut ainoastaan positiivista. Länsimaisen median myllerryksen aikakaudella yliopisto koulutti opiskelijoita erikoistumaan. Kriitikot huomauttivat, että koulu valmisti toimittajia maailmaan, jota ei enää ole olemassa. Nykyaikana tarvitaan monitaituruutta.

Myös opiskelijaksi halajavat peilaavat opintojen kovaa hintaa muuttuvan maailman realiteetteihin. Kannattaako journalismin opiskelu, jos perusteet voisi oppia myös tekemällä? Orientaation aikana esittelykierrosten suosikkikysymys olikin se, miksi opiskelijat olivat päättäneet tulla Columbiaan. Vastausten kirjosta huolimatta päällimmäiseksi nousi yksi teema: halu kertoa tärkeitä tarinoita parhaimmalla mahdollisella tavalla. Hyvien tarinoiden voima ei ole murroksessa kadonnut mihinkään.

Tuota perimmäistä motivaatiota kertoa hyviä tarinoita Columbia tukee nyt uudella tavalla. Tänä syksynä Master of Science-opintonsa aloittavat opiskelijat viettävät ensimmäisen kuukauden intensiivikursseilla opetellen sekä valokuvauksen, radiotyön että raportoinnin perusteet. Lisänä ovat sosiaalisen median ja datajournalismin kurssit. Vaikka erikoistumiselle on yhä tilaa, ovat vuonna 2014 valmistuvat toimittajat varustautuneita monipuolisuutta vaativaan maailmaan.

Mutta takaisin luennolle. Luentosalissa välkkyvät älypuhelinten näytöt, kun paikallaolijat kommentoivat tilaisuutta Twitterissä. Useampi kuitenkin taitaa vaivihkaa aktivoida tilejä, joiden olemassaolo on päässyt unohtumaan. Vaihtaa ehkä kolme vuotta sitten päivitetyn profiilikuvan tai poistaa nolon kirjoituksen. Tuskastunut kanssaopiskelija tuijottaa puhelintaan ja miettii, miten vuorokaudessa voisi koskaan olla tarpeeksi tunteja sekä selvitä päivittäisistä velvollisuuksista että sosiaalisen median hallinnasta. Sosiaalinen media on hämmentävää ja viidakossa on vaikea erottua joukosta. Onko kaikessa pakko olla mukana?

Sreenivasanin mukaan ei ole. Erilaiset sovellukset ja sivustot voivat kuitenkin olla lyömätön työkalu sekä toimittajan työssä että sen esiin tuomisessa. Jää jokaisen arvioitavaksi, missä kannattaa olla mukana.

Jälkeenpäin tutkin useaa luennolla mainittua sivustoa ja sovellusta. Lataan puhelimeeni myös sen askelmäärää mittaavan sovelluksen. Se ei ole vielä muuttanut elämääni, mutta se kertoo miten paljon ja missä olen päivän aikana liikkunut. Hieman pelottavaa, mutta myös todella kätevää.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Katso ympärillesi, Y-sukupolvi - 05.05.2014
• Tämä ohjelma televisioidaan, mutta missä on televisio? - 11.02.2014
• Mitä siitä kertoisin - 13.12.2013
• New Yorkin ihmiset - 18.10.2013