Niin, ja kuulemma on nähty niitäkin edeltäjiämme jotka ovat heittäytyneet San Franciscon humuun eivätkä juuri näyttäytyneet yliopistolla.

Visiting Scholarin rooli on siis haastava. Kuinka olla tarpeeksi aktiivinen ja edustava, olematta esillä liikaa, ja antaa jotakin arvokasta itsestään koululle, vaatimatta itselleen liikaa.

Tänä vuonna J-Schoolissa (Graduate School of Journalism) meitä on viisitoista opiskelijaa eri maista, muuan muassa Britanniasta, Kamputseasta, Kiinasta, Ranskasta ja Etelä-Koreasta. Venäjältä tullut kollegani turhautui alkuunsa, koska ei päässyt toivomilleen kursseille muuten kuin kuunteluoppilaana. Hän on päättänyt lähteä ensimmäisen lukukauden jälkeen takaisin Moskovaan. Tällä välin me muut olemme etsineet vaihtoehtoja, käyneet hieromassa tuttavuutta opettajien kanssa ja luovineet itsemme vieraanvaraisemmille kursseille. Tutkivan journalismin kurssin vetäjä, konkaritoimittaja Lowell Bergman, suorastaan kahmaisi meidät mukaan projekteihinsa. Ja kas, nyt kalenteri on täydempi kuin oli tarkoituskaan!

Useimmat vierailevista opiskelijoista ovat hanakoita oppimaan uusia taitoja. Löysään aikaan ei ole varaa: työmaailma on käymässä kovemmaksi ja harvemmalle toimittajalle riittää leipää. Myös amerikkalaisopiskelijat ihmettelevät, saavatko he töitä valmistuttuaan. Mutta tästä kaikesta lisää ensi kerralla. Silloin kerron, mitä olen täällä kuullut puhuttavan journalismin tulevaisuudesta.