USC:llä on mukava tapa päästää promootioon mukaan myös sellaiset opiskelijat, jotka eivät ole saaneet gradujaan viimeisteltyä. Meillä oli viime perjantaina promootio, joka sisälsi paljon kaapuja, viittoja, nelikolkkahattuja, torvensoittoa ja monenmoisia juhlallisuuksia. Ilman joustavaa valmistumistulkintaa tämäkin promootio eli commencement olisi kärsinyt ainakin Specialized Journalism-väen puutteesta, sillä luokkamme vähemmistö taitaa olla luovuttanut lopputyönsä yliopistolle ennen ensimmäistä deadlinea maaliskuussa. Olisi ollut murheellista menettää USC:n commencement numero 147.

 Meidän laitoksemme eli Annenberg muutti keväällä nimensä. Se otti ”School for Communicationin” jatkeeksi nimeensä sanan Journalism, mikä on näinä aikoina merkkiteko. Journalistikoulun pomo Geneva Overholser ja Annenbergin dekaani Ernest Wilson perustelevat nimenvaihdosta vapaasti tulkittuna sillä, että journalismin ei saa antaa hautautua infomössöön – journalismi ja perinteiset mediafirmat ovat ottaneet turpiinsa niin rankasti, että demokratia on uhattuna. Myös megafilantrooppi Wallis Annenberg, jonka suku on pumpannut useamman sata miljoonaa lahjoistusdollaria yliopistolle, oli ajanut nimenvaihdosta jo pidempään. Ja onhan sen koulun nimi siis Annenberg School for Communication for Journalism. 

Lahjoitusvaroilla pelastui vastikään myös Los Angelesin Senaatintori, Hollywood-kyltti. Tai eihän se mikään kyltti ole, vaan erillisistä valkoisista kirjaimista koostuva ikoni. Woody Allenin mielestä Los Angelesin ainoa kulttuurillinen hienous on se, että täällä saa ajaa punaisia päin oikealle kääntyessä, mutta hän ei varmaan tullut muistelleeksi tätä Mount Leellä töröttävää 87-vuotiasta muistomerkkiä. Kun chicagolainen rakennusfirma meinasi rakentaa sen pusikkoista yksinäisyyttä häiritsemään vuorenrinne-asuntoja äveriäille, syntyi täällä jonkunmoinen kansanliike. 

Tiffany & Co-säätion ja Aileen Gettyn miljoonalahjoitusten lisäksi useampi tuhat pikkutukijaa pistivät kasaan kolehdin, johon kertyi melkein vaaditut kymmenisen miljoonaa euroa tontinostoon chicagolaisurakoitsijalta. Loput pisti Playboy-kustantaja Hugh Hefner, jonka mielestä Hollywood-kirjaimisto edustaa ”unelmia, fantasiaa sekä sosiaalista ja ekonomista vapautumista”. Hefnerin Hollywood-konnotaatiot olisivat varmaan maltillisempia journalismin kanssa. Facebookissa pelastusoperaation kehitystä seurasi kolmisenkymmentätuhatta ihmistä. 

Minä en osallistunut Hollywood-pelastusoperaatioon, mutta toiseen kyllä. Olen tilannut lukuvuoden ajan The New York Timesia ja The Los Angeles Timesia tarjoushinnoilla, joista ei voinut kieltäytyä.

Lehtiä lähikortteleissa jakava Miguel parkkeerasi lava-Fordinsa tänäkin yönä keskelle tietä ja suostui paljastamaan salaisuuden, joka ei oikeastaan ole salaisuus. Vuosi sitten hän toimitti kotioville 700 kappaletta Los Angeles Timesia, nyt jaossa on vain 500. ”Mutta tämä on silti kova työ”, sanoo Miguel. 

Kova työ Miguelille ja kova työ Annenbergille kouluttaa tekijöitä sisällölle, jonka jakamismuodot tulevaisuudessa ovat arvoitus. Hollywood-kirjaimistokin ollut alamaissa useampaan kertaan – 40-luvun lopulla se oli niin raiskiolla, että kaupunginhallinto halusi poistaa koko roskan rumentamasta maisemaa. Kirjaimenriekaleet lentelivät tuulessa niin, että terveysviranomaiset luokittelivat kyltin terveysriskiksi. Toivottavasti niin ei käy ns. ammattitoimittajille, vaikka heidän työnsä jälkeä saakin nauttia tätä nykyä ilmaiseksi. 

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Edullisia pumppuhaulikkoja ulkoilmaihmisille - 03.05.2010
• Elokuvia elokuvakaupungissa - 05.03.2010
• Vakava lapsellisuus - 11.01.2010
• Kalifornia pikakelauksella - 03.12.2009