Wieniin saapumisestani on nyt kaksi kuukautta, joten lienee aika kertoa hieman itse sijainnista.

Pari viikkoa sitten vietin rauhaisaa viikonloppua Wachaussa, Tonavan laaksossa jonkin matkaa Wienistä luoteeseen. Laakso on noin 30 kilometriä pitkä, jokea seuraileva pätkä Melkin ja Krems and der Donaun pikkukaupunkien välissä.  Harva Itävallassa pidempään matkaava malttaa välttää tämän kohteen. Maailmanperintökohteessa sijaitsee yksi Euroopan komeimmista barokkiluostareista (Melk) sekä linna, jossa ristirekeilevä kuningas Rikhard I Leijonanmieli vietti aikaa Itävallan herttuan vankina yli 800 vuotta sitten. Tästä laaksosta löytyi aikoinaan myös maailmankuulu, noin 24 000 – 26 000 vuotta vanha veistos, Willendorfin Venus.

Melkin pikkukaupungin päänähtävyytenä kohoaa benediktiiniläisluostari, joka aloitti toimintansa jo 1000-luvulla. 1700-luvulla se sai komean barokkiulkoasun.

Historiaa tankattuaan Wachaun matkaaja voi jatkaa tankkaamalla alueen suosittuja viinejä tai aprikoosiliköörejä ja rullata pehmeästi polkupyörän selässä joen vartta alas, ihaillen rinteillä levittyviä viinitarhoja. Tonava jatkaa täältä rauhallista virtaustaan Wieniin, jossa se täyttyy veneistä, uimareista ja rannoilta kaikuvasta musiikista ja pulinasta.

Wien on intiimi, kotoisa ja lämmin kaupunki, jopa niille, jotka eivät ole tottuneet aggressiivisesti korviin hyökkäävään saksan kieleen. Kotoperäiset wieniläiset sanovat ylpeästi olevansa hieman juroja, mutta näitä Tonavan suomalaisia tapaa nykyään aika harvoin. Kaupunki tuntuu täyttyneen ulkomaalaisista expateista, pikkukaupunkien itävaltalaisista, opiskelijoista ja maahanmuuttajista.

Silmiinpistävin ryhmä ovat ne ympäri Eurooppaa ja maailmaa muuttaneet, jotka työskentelevät kansainvälisissä järjestöissä. Ja näitä järjestöjä Wienissä riittää. Itseäni työllistävän International Press Instituten lisäksi löytyy yksi Yhdystyneiden Kansakuntien neljästä paamajasta, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ) lehdistönvapausedustajineen, Kansainvälinen Atomienergiajärjestö, parikin maailmanrauhaan keskittyvää instituuttia, ydinkoekieltosopimusjärjestö ja pari pakolaisten ja maahanmuuttajien asioille omistautunutta järjestöä. Ja nämä ovat vasta ne näkyvimmät.

Kansainväliset järjestöt ihmisineen muodostavat täällä omanlaisensa ekosysteemin, jossa itsekin tunnen törmääväni usein ties minkä aiemmin tuntemattoman järjestön edustajaan epäilyttävän usein. Nämä työssään pätevät ja elämässään eksyneet viettävät toimettomat iltansa kaupungin puistoissa, savunkatkuisissa kahviloissa, kulttuuritapahtumissa tai ahtautuessaan klubeille kuuntelemaan mitä tahansa niistä musiikkigenreistä, joita maailmassa on tarjolla.

Tuntuu, että Wien on ottanut koko ihmiskunnan asiat hoitaakseen, ja miksipä ei. Kaupunki on Euroopan rauhanomaisessa ytimessä, ja kenties wieniläisten ja itävaltalaisten tunne omasta mitättömyydestään maailmankartalla tekee tästä mainion paikan kansainvälisten asioiden hoitamiselle.

Wien on miellyttävä paikka juuri siksi, että se tuntuu olevan Euroopan keskellä mutta silti kaukana kaikista maailman tapahtumista. Kaiken toki kruunaa juuri Keski- ja Etelä-Euroopan väliin jäävä ilmasto, jossa kesä tuntuu kestävän ikuisesti.

Wienin taivaanrantaa dominoi melko tuore pilvenpiirtäjä DC Tower 1, mutta sen taustalla kohoaa Yhdistyneiden Kansakuntien päämaja.

Kirjoittajan aikaisemmat artikkelit

• Summauksena vuodesta: Silmukka kiristyy, mutta vieläkö medialla on toivoa? - 10.01.2018
• Seuraava vuosi on ratkaiseva lehdistönvapaudelle Itä-Euroopassa - 05.12.2017
• Ja vielä kerran valeuutisista - 25.10.2017
• Toimittajia uhkaillaan nyt enemmän kuin koskaan, eikä Suomi ole poikkeus - 02.10.2017
• Turkissa alkoi näytösoikeudenkäynti lehdistönvapautta vastaan – ja täällä minä istun toimistolla - 31.07.2017